Kolumni|Kiitos sinulle autoilija, joka jätit pyöräni mottiin – ymmärrän, että sinulla oli kiire liikkumaan |
SK:n tiedot: Raumalla brutaali väkivallanteko – poliisi iski moottoripyöräkerhoon, entinen Cannonball-mies pidätetty
Otava: Legendaarinen kapakka avaa ovensa taas Raumalla tunnetun yrittäjän vetämänä
MAINOS: Tilaa Satakunnan Kansa Länsi-Suomi 1 €/kk.
Kiitos sinulle autoilija, joka jätit pyöräni mottiin – ymmärrän, että sinulla oli kiire liikkumaan
Välillä tuntuu hullunkuriselta, kuinka iso autoliikenne liikuntaharrastusten ympärillä pyörii.
Jouduin jokin aika sitten pyöräni kanssa hankalaan tilanteeseen.
Liikuntakeskukseen kiirehtinyt kuntoilija oli pysäköinyt autonsa niin lähelle pyöriä, että viimeisenä telineessä ollut fillarini jäi mottiin seinän, auton ja muiden pyörien väliin.
Vaikka parkkitilaa olisi ollut riittävästi jopa bussia varten, ymmärrän, että kiireessä on saatava auto aivan oven eteen.
Oikeastaan en ymmärrä. Aloin pohtia, miksi Oven eteen -mentaliteetti tuntuu olevan nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus.
Kun muutin Turusta Raumalle yli kymmenen vuotta sitten, olin jopa hiukan järkyttynyt, kuinka lyhyitä matkoja uudessa kotikaupungissani kuljettiin autolla. Turussa asuessani olin tottunut kulkemaan kaikkialle pyörällä tai bussilla pelkästään siksi, että se oli helpompaa ja nopeampaa.
Raumalla joukkoliikenne on kehittynyt, mutta tapojen ja varsinkin asenteiden muuttaminen vie aikaa.
Osallistun itsekin viikoittain autoralliin, joka vallitsee varsinkin Rauman pohjoispuolen ja keskustan alueen harrastuspaikkojen välillä. Vaikka suosin lähtökohtaisesti kävelyä ja pyöräilyä, tulee eteen tilanteita, ettei ilman autoa ehtisi millään. Välillä on minuuttipeliä, että ehtii viedä yhden toiseen paikkaan ja seuraavan toisaalle.
Nostan hattua niille perheille, joiden tiedän hoitavan harrastuskuskaamiset pääasiassa ilman autoa. Kaikkien kohdalla se ei onnistu, eikä syitä tarvinne listata.
Välillä homma tuntuu kuitenkin hiukan nurinkuriselta. Aikuiset kuljettavat lapsiaan tai itseään liikkumaan. Hyötyliikuntaa ei aina arvoteta mielestäni riittävän korkealla, vaan vain itse ”virallisella suorituksella” on merkitystä.
Muistan erään kestävyysurheilijan, joka merkkasi........