Keskellä talvisotaa, tammikuussa 1940, silloinen Suomen Työnantajain Keskusliitto tunnusti ammattiliitot ja niiden keskusjärjestön neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Tapaus tunnetaan ”tammikuun kihlauksena”.

Yhteiskunnalliset jännitteet olivat itsenäisyytemme alussa olleet valtavat, mutta sodan lähestyessä ne olivat lientyneet merkittävästi. Itse sota ja ulkoinen uhka pakottivat panemaan sisäiset erimielisyydet syrjään.

Kansallisen yksituumaisuuden tavoittelu onkin ollut Suomen vahvuus ulkoisilta uhkilta suojautumiseksi. Samalla se on kuitenkin ollut myös merkittävä este tarpeellisten uudistusten läpiviemiselle.

Erityisen vaikeaksi on osoittautunut juuri työmarkkinauudistusten tekeminen. Monilta osin lainsäädäntömme on jähmettynyt 80 vuoden takaiseen maailmaan. Työrauhalainsäädäntömme on vuodelta 1946, eikä siihen sen koommin ole tehty kuin teknisluontoisia muutoksia.

Liittojohtajille keskittynyt valta alkaa olla jo itse demokratiankin kannalta ongelmallista. SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen totesi aikanaan, että ”meille kuuluu kaikki paitsi ulkopolitiikka”.

Nykyistä edeltävät hallitukset voidaan jakaa kahteen kategoriaan: niihin, jotka eivät ole edes yrittäneet tehdä työmarkkinauudistuksia, ja niihin, jotka ovat yrittäneet mutta jotka lopulta ovat antaneet periksi lakkokenraaleille.

Monet ovatkin alkaneet jo kuvitella, että kansan valitseman eduskunnan luottamusta nauttivan hallituksen pitäisi neuvotella harjoittamastaan politiikasta ay-johtajien kanssa. Ikään kuin liittopamput muodostaisivat parlamentin ylähuoneen, jonka hyväksyntä lakiesityksille olisi haettava.

Työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen tehtävä on neuvotella keskenään työehdoista. Lakiesitysten sisällöistä puolestaan neuvotellaan hallituspuolueiden välillä. Niiden ei tarvitse eikä kuulukaan kysyä lupaa esityksilleen muilta kuin eduskunnalta.

Suomen lakkoherkkyys ja työmarkkinoittemme jähmeys vaikuttavat kielteisesti kilpailukykyymme ja karkottavat investoinnit maastamme. Häviäjinä ovat sekä yritykset, työntekijät että julkisten palveluiden rahoitus. Uudistusten vastustajilla on mielessään jokin muu kuin työntekijöiden etu ja Suomen hyvinvointi.

Kirjoittaja on kaupunginvaltuutettu ja elinkeinoministeri (ps.).

QOSHE - Kolumni | Wille Rydman: "Uudistusten vastustajilla on mielessään jokin muu kuin työntekijöiden etu ja Suomen hyvinvointi" - Kolumni
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni | Wille Rydman: "Uudistusten vastustajilla on mielessään jokin muu kuin työntekijöiden etu ja Suomen hyvinvointi"

46 17
13.03.2024

Keskellä talvisotaa, tammikuussa 1940, silloinen Suomen Työnantajain Keskusliitto tunnusti ammattiliitot ja niiden keskusjärjestön neuvotteluosapuoliksi työmarkkinoita koskevissa kysymyksissä. Tapaus tunnetaan ”tammikuun kihlauksena”.

Yhteiskunnalliset jännitteet olivat itsenäisyytemme alussa olleet valtavat, mutta sodan lähestyessä ne olivat lientyneet merkittävästi. Itse sota ja ulkoinen uhka pakottivat panemaan sisäiset erimielisyydet syrjään.

Kansallisen yksituumaisuuden tavoittelu onkin ollut Suomen vahvuus ulkoisilta uhkilta suojautumiseksi. Samalla........

© Helsingin Uutiset


Get it on Google Play