Kolumni | Kevät ja valo kirkastavat Helsingin |
Helsinki on upea kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisesti keväällä huomaan, kuinka olen kaivannut valoa ja lämpöä. Kaupunki on omanlaisensa kaikkina vuodenaikoina.
Talvella kadut, leikkipuistot tai rantoja seurailevat lenkkeilyreitit näyttävät erilaisilta kuin kesällä. Talvella kaupunki sulkeutuu, värit ovat harmaan eri sävyjä. Ihmiset kulkevat takinkaulukset pystyssä, villamyssyt päässä paksuihin vaatteisiin pukeutuneina. Helsinkiä ympäröivä merikin on tumma ja rannoilla kulkiessa tuuli pistelee kasvoja. Kun meren lahdet jäätyvät, kiiruhdamme jäälle ulkoilemaan ja nauttimaan maiseman avaruudesta. Silloin voi kävellä jäätä pitkin kaupunginosasta toiseen.
Kesällä kaupunki muuttuu. Valo on kirkasta, meri välkehtii ja ihmiset viettävät aikaa ulkona myöhäisiin iltoihin. Kahvilat täyttyvät, puistot heräävät eloon ja rantareitit vilkastuvat ulkoilijoista. Tuntuu, että kaupunki hengittää eri tavalla.
Asun meren lähellä, ja se on yksi Helsingin parhaista puolista. On suuri etuoikeus, että meri on lähellä ja että kaupungin keskustassa on puistoja. Monissa puistoissa on suuria, vanhoja puita – lehmuksia, vaahteroita, tammia ja hevoskastanjoita, jotka antavat suojaa niin ihmisille kuin eläimillekin. Luonto tarjoaa hienon vastapainon urbaanille kaupungille. Kun kulkee puiden suojassa kuunnellen lintujen laulua tai rannalla aaltojen loiskiessa rantakivikkoon, mieli rauhoittuu ja ajatukset kirkastuvat.
Keväässä on jotakin erityisen toiveikasta. Vaikka ilma on vielä viileää, päivänvaloa on enemmän. Aurinko paistaa kirkkaammin ja lämmittää; se tuo lupauksen tulevasta kesästä.
Auringonvalolla on suuri vaikutus ja tuntuu, että energiaa riittää kaikkeen enemmän. On helppo herätä aikaisin aamulla, työssä ja kotona jaksaa paremmin. Harrastuksiinkin löytyy uutta intoa. Pitkä talvi väistyy ja siirrymme 29. maaliskuuta kesäaikaan. Silloin saamme nauttia iltojenkin valoisuudesta.
Pohdin usein raskaita aiheita, niin nytkin. Sitten päätin, että kirjoitan keväästä ja valosta, koska ne kirkastavat Helsingin. Samat kadut, samat puistot ja sama meri, silti erilainen tunnelma. Pari päivää sitten kuulin lähellä mustarastaan laulavan kauniilla huilumaisella äänellään – silloin huomasin, kuinka paljon valoa ja kevättä olenkaan odottanut.
Kirjoittaja on kansanedustaja ja kaupunginvaltuutettu (sd.) sekä SDP:n 1. varapuheenjohtaja.