Kolumni|Liberalismin hautajaisia viettäviin jälkiliberalisteihin mahtuu ääriaineksia ja maltillisia ajattelijoita.

Kirjoittaja on HS:n toimittaja.

Klassisen liberalismin kriisistä on tänä vuonna siirrytty liberalismin väitettyihin hautajaisiin ja jälki­liberalismin pohdintaan.

Klassisin liberalismi on painottanut universaalia tasa-arvoa, ihmis­oikeuksia, yksilön­vapauksia, yrittämisen vapautta ja riippumattoman oikeus­laitoksen tarjoamaa suojaa vallan­pitäjien oikuilta. Tällaisia liberalisteja löytyy oikealta ja vasemmalta.

Liberalismin isoon telttaan on mahtunut myös muita osin vastakkaisia piirteitä, kuten – tutkija Francis Fukuyaman termein – markkinoiden vapautta painottavin ”neoliberalismi” ja vähemmistöjen asemaa edistävä ”woke-liberalismi”. Fukuyama korostaa itse ”kohtuullista” liberalismia.

Jälkiliberalistien mukaan yksilönvapauden ja vapaiden markkinoiden korostaminen (lähinnä siis neoliberalismi) kääntyi yhteistä hyvää vastaan, lisäsi juuretonta kosmopoliittisuutta ja löyhensi paikallisia yhteisöjä.

Kirjoa riittää heissäkin: osa jälkiliberalisteista vastustaa liberalismia, osa pyrkii pikemminkin laajentamaan sitä säilyttäen tasa-arvon ja ihmisoikeuksien ihanteet.

Änkyräisimmät........

© Helsingin Sanomat