Ari Lahden aika Palloliitossa on ollut menestystarina, mutta ohjaako hänen pyrkimyksiään aito huoli jalkapallosta vai oma glooria, kysyy Saku-Pekka Sundelin.
Palloliiton johtajana onnistunut Ari Lahti tähyää nyt korkeampiin tehtäviin kansainvälisessä jalkapalloliitossa Fifassa. Kuva: Jukka Gröndahl / HS
Palloliitto ilmoitti viime viikolla puheenjohtajansa Ari Lahden pyrkivän Kansainvälisen jalkapalloliiton Fifan varapuheenjohtajaksi.
Saku-Pekka Sundelin Kuva: Seppo Solmela
Euroopan jalkapalloliitto Uefa päättää omista valinnoistaan Fifan johtokunnan uusiksi jäseniksi 5. huhtikuuta. Lahden vastaehdokas varapuheenjohtajaksi on unkarilainen Sándor Csányi.
Motiivejaan ja tavoitteitaan Fifan pomoksi Lahti avasi Helsingin Sanomien haastattelussa. Hän oli perustellut aikomuksiaan aiemmin pohjoismaisille puheenjohtajille kirjelmässään.
Lue lisää: Ari Lahti listaa syyt, miksi hän päätti haastaa Fifassa unkarilaisen miljardöörin – ”Ettei vain ulkoa huudella”
”Kerroin, että pyrin ajamaan Fifassa pohjoismaisille yhteiskunnille tärkeitä arvoja. Tavoitteenani on se, että Fifa olisi sellainen järjestö, josta voisi olla ylpeä – eikä niin kuin nyt.”
”Fifan uusimman strategian kantavana teemana on se, että jalkapallo olisi aidosti globaali laji. Teemani voisi olla ytimekkäästi: aidosti globaali ja vastuullinen jalkapallo ja Fifa.”
Mietin hetken, missä olen kuullut melkein samat sanat aiemmin, ja kaivoin Uefan silloisen pääsihteerin Gianni Infantinon sloganit lokakuussa 2015 tämän ilmoitettua lähdöstä Fifan puheenjohtajapeliin.
Infantino kertoi ajavansa Euroopan jalkapalloliitolle tärkeitä arvoja Fifaan ja tavoitteensa olevan, että järjestö uudistuisi ja että se ajaisi kaikkien yli 209 jäsenmaansa (nykyään 211) asioita ylpeydellä.
Seitsemän vuotta myöhemmin pitäisi olla kaikille selvää, ettei Infantino välitä mistään eurooppalaisista arvoista, vaan veljeilee avoimesti diktaattorien ja ihmisoikeuksia häikäilemättömällä tavalla polkevien johtajien kuten Vladimir Putinin ja Saudi-Arabian kruununprinssin Mohammed bin Salmanin kanssa.
Siksi Lahden kommenteissa särähti erityisesti kohta, jonka mukaan ”Infantino on vienyt Fifaa merkittävästi oikeaan suuntaan ja saanut kitkettyä korruptiota”.
Jos vertailukohtana on Sepp Blatterin ajan johto, josta valtaosa on tuomittu korruptiosta, Lahti lienee oikeassa. Rima oikeaan suuntaan viemisessä on kuitenkin niin matalalla, että sitä on vaikea edes alittaa.
Lahti kertoo tajunneensa silloin, kun Riku Riski päätti olla lähtemättä maajoukkueen leirille Qatariin, että on urheilujohtajien vastuulla muodostaa kanta esimerkiksi maajoukkueen leirivalintoihin. Hyvä, mutta miksi Suomi harkitsi vielä vuotta myöhemmin leiriä Qatariin?
Lahden aikaperspektiivi voi pettää, mutta Riski kieltäytyi tammikuun 2019 leiriltä vuoden 2018 lopulla. Tiedän varmuudella, että uudesta leiristä Qatariin keskusteltiin Palloliitossa vielä marraskuussa 2019. Lopulta Suomi ei leireillyt talvella 2020 missään.
Joka tapauksessa on erinomainen asia, että Lahti on jossain kohtaa ymmärtänyt, mikä on urheilujohdon vastuu eettisissä valinnoissa.
Kuunnellessa Norjan liiton puheenjohtajan Lise Klavenessin voimakkaita lausuntoja ja Lahden puhetta huomaa, että Pohjoismaillekin tärkeissä asioissa ja varsinkin niiden esitystavoissa on eroja.
Uskon haluavani samoja asioita jalkapallon kattojärjestöltä kuin Lahti. Tahdon uskoa muutokseen. Enkä halua olla kyyninen.
Lahden puheet kuulostavat kuitenkin löysiltä ja naiiveilta. Ne kuulostivat siltä jo Qatarin MM-kisoissa, jonne menoaan hän perusteli ”rakentavalla dialogilla”, jota hän voisi käydä Suomen edustajana järjestäjien ja Fifan kanssa.
Dialogiin vaaditaan vähintään kahta osapuolta, ja Infantino oli jo julkisesti kehottanut kaikkia keskittymään pelkkään jalkapalloon.
Lue lisää: Piti tulla pelastaja, mutta tulikin pahis – tällainen on Gianni Infantino
Matka Qatariin vaikuttaakin jälkikäteen lähinnä vaalikampanjan avajaisreissulta.
Lahden ajatuksessa organisaation muuttamisesta sisältäpäin ei ole mitään pahaa. Kovin realistista se ei silti ole.
Järjestön johto saa mandaattinsa 211 jäseneltään, joiden joukossa pohjoismainen tai jopa länsimainen arvomaailma on selkeässä oppositioasemassa. Miten ”aidosti globaali” Fifa voisi edes toimia Pohjoismaiden määrittelemin arvoin?
Voimme toki vaatia yleisten ja yhtäläisten ihmisoikeuksien vaalimista ja noudattamista, sitä Fifakin tekee säännössään numero kolme.
Sama sääntö on räikeästi ristiriidassa esimerkiksi edellisen kisaisännän Qatarin seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan toiminnan tai Fifan läheisen kumppanin Saudi-Arabian lainsäädännön kanssa. Fifan säännöt joustavat, eivät maiden lait. Jalkapallo ei niitä muuta.
Myös Lahti on käynyt Fifan säännöt läpi ja tuo esiin sanojen ja tekojen välisen ristiriidan. Hän on oikeassa siinä, että Fifa tekee myös valtavasti hyvää projekteillaan ympäri maailmaa. Niihin kaadettu raha takaa sen, että jalkapallo pysyy maailman suurimpana kansanliikkeenä.
Ja se takaa Fifan mahtiaseman. Jos järjestöä tai melko rumat kasvonsa viime aikoina näyttänyttä huippujalkapalloa oikeasti haluaisi muuttaa, Uefa liittoutuisi Etelä-Amerikan isojen jalkapallomaiden kanssa, pakkaisi kimpsunsa ja jättäisi koko Fifan.
Niiden jalkapallovalta on ylivoimainen, mutta äänivalta Fifan systeemissä pieni. Lähtö ei ole kovin lähellä niin kauan, kun suomalainenkin jalkapallo pyörii Fifan rahasammon, MM-kisojen, takomin miljoonin.
Ari Lahti on arvostettu liikemies, jonka puheenjohtaja-aika Palloliitossa on ollut menestystarina.
Kompuroivista julkisista puheenvuoroistaan huolimatta hän on yhteyksillään tuonut merkittävästi yhteistyökumppaneita eli rahaa suomalaiselle jalkapallolle.
Palloliitto on käynyt läpi ison organisaatiomuutoksen, jollaista se toden totta tarvitsi.
Lahden aikana miesten ja naisten A-maajoukkueet ovat selvinneet EM-kisoihin. Nyt hänen missionsa on, että myös alle 21-vuotiaiden joukkue menisi kisoihin.
Lahti rakastaa jalkapalloa, ja hän on kaatanut myös Kuopion Palloseuraan valtavasti omaisuuttaan. KuPSissa Lahden pakkomielle vaikuttaa olevan pääsy europeleihin.
Samaan aikaan KuPS oy, jonka pääomistaja Lahti on, ilmoitti lakkauttavansa nuorten pelaajien kehitykselle tärkeän akatemiatoimintansa vedoten kohonneisiin kustannuksiin. Seuran yhdistyspuoli halusi lopulta pelastaa akatemian.
Helsingin Sanomien haastattelussa Lahti mainitsi kolme motiivia pyrkiessään Fifan johtoon. Kolmas motiivi oli henkilökohtainen. Se saattoi olla kommenteista paljastavin.
Lahti on kiistatta tehnyt suomalaiselle jalkapallolle hyvää, mutta hänen toiminnastaan välittyy myös kuva, että vähintään yhtä tärkeää on oman henkilökohtaisen kunniagallerian kartuttaminen.