Kolumni|Työelämän päättymisen ja hauraan vanhuuden väliin sijoittuva elämänvaihe voi nykyisin kestää jopa 30 vuotta, ja siinä on valtava yhteiskunnallisen vaikuttamisen potentiaali.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Sana ”vanhus” on kaunis, mutta se ei enää sovi tarkoittamaan eläkkeellä olevia ihmisiä. Pidentyneen elämän myötä on syntynyt uusi elämän­vaihe, joka sijoittuu työ­elämän päättymisen ja vanhuuden väliin. Se voi kestää jopa 30 vuotta. Hauras vanhuus lyhenee samassa tahdissa kuin uusi iloinen seniori­aika pitenee.

Suomessa on noin 1,7 miljoonaa eläkeläistä. He maksavat veroja, ja heidän vero­prosenttinsa on korkeampi kuin työikäisillä. Julkisessa puheessa heistä puhutaan kuitenkin kulu­eränä ja taakkana, jopa pitkittyneen taantuman aiheuttajina. Se johtuu siitä, että emme näe senioreita.

Eläkeläiset ovat näkymättömiä, uskotaan. Kun 75-vuotias kävelee kadulla, kukaan ei väistä. Edes automaattiovet eivät aukea, eikä hanasta tule vettä. Käsitys eläkeläisistä........

© Helsingin Sanomat