Raiskaustuomiot koettelevat kansalaisten oikeustajua

Kolumni|Raiskausuutisten kommenttikentissä käydään toistuvasti sama keskustelu, jossa ihmetellään lyhyitä rangaistuksia.

Kirjoittaja on HS:n kaupunkitoimituksen toimittaja.

Oli koulujen päättäjäis­ilta kesäkuussa 2004, kun 14-vuotias tyttö raahattiin Kaisaniemen­puistossa pusikkoon tämän vastustelusta huolimatta ja joukko­raiskattiin väkivaltaisesti.

Tyttö tunnisti kolme nuorta miestä, jotka osallistuivat raiskaukseen. Viimeinen heistä saatiin oikeuden eteen 20 vuotta syytteiden nostamisen jälkeen. Mies oli ollut viranomaisten ”tavoittamattomissa”, eli todennäköisesti hän oli pakoillut oikeutta ulkomailla.

Rikoksen ja oikeudenkäynnin välillä kulunut pitkä aika otettiin lieventävänä seikkana huomioon, kun miehelle mitattiin runsaan kolmen vuoden ehdoton vankeusrangaistus törkeästä raiskauksesta.

Lainsäätäjän ajatus on sinällään ollut ymmärrettävä: rikoksen ja tuomion välinen aika saattaa venyä esimerkiksi siksi, että oikeuslaitos on ruuhkautunut tai uhrilla on kestänyt pitkään löytää voimia rikosilmoituksen tekoon. Sillä aikaa syytettykin on saattanut tehdä parannuksen.

Se, että oikeuden tietoisesta pakoilusta palkitaan rangaistuksen alentamisella, sotii kuitenkin kansalaisten oikeustajua vastaan.

Kaisaniemen joukkoraiskauksen vuosikausia venynyt oikeudenkäynti oli monella tapaa poikkeuksellinen.

Sen aiheuttama reaktio lukijoissa ei kuitenkaan ollut ainutlaatuinen. Raiskauksista annetut tuomiot herättävät poikkeuksetta sosiaalisessa mediassa ja uutisen kommenttipalstalla hämmennystä, jopa kiukkua.

Vuonna 2023 keskimääräinen tuomio raiskauksesta oli alle kaksi vuotta vankeutta. Liki puolet rangaistuksista oli ehdollisia, jolloin raiskaaja voi välttää vankilan kokonaan pysymällä koeajalla kaidalla tiellä.

Raiskaus on syvästi henkilökohtaista koskemattomuutta ja itsemääräämisoikeutta loukkaava rikos, joka aiheuttaa uhrille monenlaista kärsimystä. Siksi raiskauksista määrätyt lyhyet tai jopa ehdolliset vankeusrangaistukset kuulostavat maallikoista irvokkailta.

Eikä pelkästään maallikoista: myös entinen valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki on paheksunut suomalaisia raiskaustuomioita, joita hän on pitänyt rikoksen vakavuuteen nähden kevyinä.

Kuusimäki vertasi Suomea muihin Pohjoismaihin: Norjassa ja Ruotsissa minimirangaistus perusmuotoisesta raiskauksesta on kolme vuotta. Suomessa raiskaaja saattaa selvitä ehdollisella rangaistuksella, joka on Kuusimäen mukaan lähinnä varoitus olla raiskaamatta uudestaan.

Rikosuutisia seuraamalla oppii, että kannabista kasvattamalla voi saada ehdotonta vankeutta, mutta raiskaamalla nukkuvan naisen saattaa selvitä ehdollisella tuomiolla.

Kun Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti julkaisi vuonna 2017 oikeustajututkimuksen, kansalaiset olisivat määränneet seksuaalirikoksista kovempia rangaistuksia kuin tuomarit. Sen sijaan veropetosten ja huumausainerikosten osalta kansalaiset olivat laintuntijoita lempeämpiä.

Raiskaaja voi välttää vankilan kokonaan.

On selvää, että kun tuomioistuin mittaa rangaistusta, osa perusteluista kuulostaa kansalaisen korvaan karuilta.

Vankeuden pituutta arvioidessa otetaan huomioon esimerkiksi se, kuinka kauan raiskaus kesti ja paljonko väkivaltaa käytettiin. Vaikka jokainen raiskaus on traumatisoiva, kuuluu oikeuskäytäntöön se, että tekoja arvotetaan erilaisten asianhaarojen valossa.

Ehkä tällainen vertailu tuntuisi hyväksyttävämmältä, jos raiskaaja saisi vähimmilläänkin todellisen vankeustuomion, ei vain varoitusta.

En kuvittele, että kovemmat rangaistukset estäisivät raiskauksia. Kovemmat rangaistukset ovat kallis ja usein tehoton ratkaisu rikollisuuden estämiseksi. Kyse on kuitenkin kriminaalipolitiikasta, joka kertoo myös yhteiskunnan arvoista.

Jos rangaistuskäytännön perusteella katsotaan, muissa Pohjoismaissa seksuaalinen koskemattomuus on katsottu arvokkaammaksi kuin Suomessa. Tässä asiassa olisi suotavaa seurata Ruotsin tietä.

Lue lisää kirjoittajalta

Rikollisuus|Lempeät raiskaustuomiot ovat suomalainen omituisuus, arvostelee ex-valtakunnansyyttäjä Matti Kuusimäki Kanava-lehdessä

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat