Lintulajit katoavat ennen kuin opin tunnistamaan ne

Kolumni|Lemmikkikissojensa parasta ajattelevat ihmiset vaarantavat lintujen pesinnän.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen toimittaja.

Kuten moni amatööri­bongari, innostuin linnuista keski-ikäisenä. Viimeistään maalis­kuussa jätän kuulokkeet pois kävely­lenkeiltä ja keskityn seuraamaan kevään etenemistä muutto­lintujen kautta.

Olen onnekas asuessani meren äärellä. Paikassa, jossa voi nähdä meri­harakoita, noki­kanoja, silkki­uikkuja, haahkoja, isokoskeloita ja lukuisia lajeja, joita en ole vielä oppinut nimeämään.

Kotipihallamme asuu kaksi käpytikkaa. Toinen nakuttaa läheisessä ryteikössä, toinen hakkaa metallista lyhtypylvästä. Kyse on joko romanssista tai reviiritaistelusta. Koko perheemme seuraa ”tikkatinderiä” lumoutuneena.

Sitten on vielä yksi eläin, jonka kohtaaminen rantaa reunustavassa metsässä saa sydämeni pysähtymään: kissa.

Keskustelu vapaana pidettävistä kissoista on yhtä väsynyttä........

© Helsingin Sanomat