Kolumni|Pyöräilyä pidetään toissijaisena puuhasteluna, vaikka siitä on rutkasti hyötyä ihmiselle, yhteiskunnalle ja luonnolle. Työsuhdepyörän veroetua ei pitäisi perua.

Kirjoittaja on HS:n kulttuuritoimittaja.

Lensin ohjaus­tangon yli Hertto­niemessä.

Olin opettelemassa alamäki­ajoa uudella maasto­pyörälläni, kun erehdyin puristamaan etu­jarrua turhan voimallisesti. Perä sinkoutui ilmaan, minä mukana.

Kypäräni halkoi ilmaa, joka oli sakea kohtalon ivasta: siinä syöksyi työsuhde­pyöräilijä.

Tilasin työsuhde­pyörän noin viikkoa ennen kuin huonot uutiset saapuivat. Hallitus peruu vero­edun, johon koko systeemi nojaa. Etu loppuu näillä näkymin vuoden­vaihteessa.

No, liian hyvää se olikin ollakseen totta. Ja täysin linjassa nykyhallituksen aiempien ulkoliikuntaa torjuvien toimien kanssa. Kululeikkuriin ovat joutuneet myös retkeilijöiden tulipaikat ja pitkospuut.

Uutista seurasi tukku jatkojuttuja, joissa työsuhdepyöräilijät ja niiden myyjät purkivat pettymystään.

Ymmärrystäkin hallituksen päätös sai, ihan

© Helsingin Sanomat