Kolumni|Mikä on sääntöihin uskovan ja niitä noudattavan pikkuvaltion osa maailmassa, jonka suunta näyttää olevan toinen?

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

”Ei pidä heittäytyä lampaaksi. Siitä seuraa yksin­omaan se, että joutuu kerittäväksi”. Tämä Väinö Linnan romaani­hahmonsa Ilmari Salpakarin suuhun laittama lause on osuva myös kansain­välisessä politiikassa.

Moderni Suomi on aina turvannut sääntöihin. Suuri­ruhtinas­kuntana se puolusti oikeuksiaan vedoten lakeihin. Venäjää johti silloinkin itse­valtias, joka ei voinut hyväksyä pykälien rajaavan toiminta­vapauttaan. Suomi-neidon oli kuitenkin pakko pitää tiukasti kiinni lakikirjasta, sillä muita keinoja ei juuri ollut. Itsenäisyys saatiin lopulta maailmansodan heikentämän Venäjän romahduksen ansiosta.

Kun sääntöihin turvaudutaan, on johdonmukaista vaatia niiden noudattamista myös itseltään. Suomi halusi osoittaa luotettavuuttaan ja pelisääntöihin sitoutumistaan niin vahvasti, että säännöistä tuli osa........

© Helsingin Sanomat