Kolumni|Venäjän uhkaavuus ja suhteiden näköalattomuus muuttavat Venäjä-osaamisen sisältöjä, mutta eivät sen tarvetta.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Muutama viikko sitten osallistuin venäjän ja muiden slaavilaisten kielten aine­järjestön vuosi­juhlaan. Halusin kannustaa opiskelijoita, joista monen ura­näkymät ovat Venäjän hyökkäys­sodan myötä kaventuneet.

Opettajien kysyntä vähenee, sillä venäjän opiskelun suosio on romahtanut. Talous­elämä ja matkailu eivät nekään vedä, kun kauppa on miltei pysähtynyt ja raja kiinni. Vasta­painoa tulee lähinnä turvallisuus­viranomaisten työmarkkinoilta.

Venäjä-osaaminen on aina ollut poliittiselle muutokselle herkkää. Itsenäistynyt Suomi peri autonomiakaudelta kiistattoman vahvan osaajajoukon Mannerheimia myöten, mutta äärivasemmistoa lukuun ottamatta suomalaiset ymmärrettävästi halusivat pitää bolševikkien Venäjän mahdollisimman kaukana itsestään. Länsikielet jyräsivät suosiossa mennen tullen venäjän, jonka........

© Helsingin Sanomat