We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni:  Aikuisen mielessä kaikuu vanhemman ääni lapsuudesta – Onneksi ankaran sisäisen puheen voi muuttaa lempeämmäksi

7 12 1133
13.03.2019

Pimeässä unta odottaessa mielikuvitus ehtii tehdä vallan­kaappauksen. Yhtäkkiä huoneen varjot näyttävätkin hirviöiltä, joiden pitkät kynnet taipuvat kohti sänkyä. Pelon kiihtyessä ääni korottuu: ”Äitiii! Isiiii!” lapsi kirkaisee peiton alta.

Pian huoneessa on vanhempi, joka asettuu rauhassa pienen viereen. Vai että pelotti hirviön lailla nämä tutut keppihevosen varjot! Hetken aikaa vanhempi tyynnyttelee levollisesti, vie mieltä vähän muualle jututtaen päivän kivoista hetkistä ja peittelee sitten hellästi. Turvallisen hetken jälkeen lapsi pärjää jälleen omillaan ja jää odottamaan unta.

Mainos (Teksti jatkuu alla)

Mainos päättyy


Niin tavallista on riittävän hyvä vanhemmuus. Lapsen tunteen kuulemista, vastaanottamista, siedettävämmäksi tekemistä ja keinovalikoiman arkista karttumista. Lähelle tulemista, turvallisuuden lainaamista ja sinnikkyyden viisasta vaatimista.

Toisen ihmisen antama........

© Helsingin Sanomat