Ruotsalaiset näyttävät yhtäkkiä kiinnostuneen Suomesta. Se voi olla iso asia.
Vaikeasti määriteltävä tunne vaanii suomalaista heti ruotsinlaivasta astuttaessa. Länsinaapuri on monella tavalla niin samanlainen kuin kotimaa ja erojenkin osalta läpeensä tuttu. Mutta vastakaikua tälle läheisyydelle ei juuri saa.
Periaatteessa tästä voisi loukkaantua, mutta eihän kukaan tahdo pahaa. Ruotsalaisten silmissä Suomi vain sattuu olemaan sympaattinen mutta kuitenkin outo, harmaa ja syrjäinen maa. Itänaapurin tavatessaan ruotsalainen saattaa huudahtaa ”ei saa peittää” tai ottaa puheeksi muumit ja puukot. Edelleen.
Vajaassa vuosikymmenessä maailma on muuttunut ja sen myötä naapurisuhde. Mikä alkoi puolustusministerien bromancena huipentui yhdessä jätettyihin Nato-hakemuksiin. Suomi nousi ruotsalaislehtien otsikoihin. Eikä vain turvallisuuspolitiikan takia, vaan yhtäkkiä kaikenlaisissa muissakin yhteyksissä.
Tällä viikolla Suomen Tukholman-suurlähetystö päätti vastata ruotsalaisten tiedonjanoon Twitterissä. ”Mitä olette aina halunneet tietää, mutta ette ole kehdanneet kysyä”, lähetystö johdatteli.
Ja ruotsalaisethan kysyivät.
”Onko Suomessa jokamiehenoikeus?”
”Miten minun pitäisi lähestyä ihmisiä ruotsinkielisten alueiden ulkopuolella? Aloitanko kuitenkin ruotsiksi?”
”Syövätkö suomalaiset yhtä paljon karkkia kuin ruotsalaiset?”
”Mikä ämpärifiksaatio maassa oikein on?
”Miten Suomessa juhlitaan juhannusta?”
”Haluan perusteellisen perehdytyksen pesäpalloon, sääntöineen kaikkineen.”
”Pitääkö paikkansa, että vain uusrikkaat juovat kolmen tähden Jaloviinaa ja tavallinen kansa tyytyy yksitähtiseen?”
”Onko jossain listausta parhaista ruotsinkielisistä kouluista?”
”Miksi suomalaiset eivät tervehdi tuntemattomia?”
”Kuinka paljon suomalaiset nostavat penkistä keskimäärin?”
”Onko nuuska kiellettyä Suomessa ja millainen on pakolaispolitiikkanne?”
”Otatteko vastaan ruotsalaisia?”
Jumittunut Nato-prosessi etenee varmasti aikanaan, eikä naapuriin ole enää akuuttia tarvetta tarrata.
Ilmassa on kuitenkin jonkinlaisia merkkejä siitä, että kiinnostus ja läheisyys maiden välillä voisi olla pysyvästi ainakin vähän molemminpuolisempaa kuin ennen.
Se olisi henkisesti todella iso asia.
Kirjoittaja on HS:n kehityspäällikkö.
Kolumni| Ihmeellinen itänaapuri eli mitä ruotsalaiset ovat aina halunneet tietää Suomesta
Ruotsalaiset näyttävät yhtäkkiä kiinnostuneen Suomesta. Se voi olla iso asia.
Vaikeasti määriteltävä tunne vaanii suomalaista heti ruotsinlaivasta astuttaessa. Länsinaapuri on monella tavalla niin samanlainen kuin kotimaa ja erojenkin osalta läpeensä tuttu. Mutta vastakaikua tälle läheisyydelle ei juuri saa.
Periaatteessa tästä voisi loukkaantua, mutta eihän kukaan tahdo pahaa. Ruotsalaisten silmissä Suomi vain sattuu olemaan sympaattinen mutta kuitenkin outo, harmaa ja syrjäinen maa. Itänaapurin tavatessaan ruotsalainen saattaa huudahtaa ”ei saa peittää” tai ottaa puheeksi........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Yara Hawari
Patrick Gathara
Andrew Mitrovica
Marwan Bishara
Julie Bindel
Tafi Mhaka
Hipolitus Wangge
Jan Egeland
Fisayo Soyombo
Priyamvada Gopal
