Valkovenäläinen kommentaattori Artjom Šraibman on verrannut sortoa kaasuun. Se leviää kaikkialle.

Turkin vaaleja seuratessa nousi mieleen vanha lausunto, jonka Turkin johtaja Recep Tayyip Erdoğan kuulemma antoi 1990-luvulla. Siinä hän vertasi demokratiaa raitiovaunuun, jolla ajetaan, kunnes ollaan perillä.

Ulkopuolisesta näyttää, että Erdoğanin vaunu alkaa olla aika lailla perillä. Jo pitkään on saatu seurata, kuinka reitti on kulkenut koko ajan synkkenevien kaupunginosien läpi. Selvää on myös ollut, ettei Erdoğan luovuta paikkaansa heikompanaan pitämilleen.

Vaunun sisällä voi toki tuntua erilaiselta, vaikka päätepysäkki on vaihtunut. Moni on keskittynyt omiin asioihinsa. Joillekin riittää, että on lämmintä ja kuivaa, toisille, että kuski on heidän mielestään karismaattinen. Havahtuneiden protesteja ei kuunnella, eikä poiskaan oikein enää pääse.

Raitiovaunu on itse asiassa mainio allegoria maan muuttumisesta autoritääriseksi.

Kun johto ottaa suunnan kohti itsevaltaisuutta, eteenpäin mennään kuin raiteita pitkin. Joskus jollakin pysäkillä saatetaan seisoskella pitkäänkin, mutta usein matka jatkuu jossain vaiheessa. Hetkittäin voidaan mennä lujaa, mutta usein niin hitaasti, ettei siirtymiseen helposti havahdu ennen kuin on liian myöhäistä.

Siinä vaiheessa monet alamaiset havahtuvat, että aiemmin siedetystä toiminnasta voikin joutua pahoihin vaikeuksiin. Niin on käynyt monille venäläisille ja valkovenäläisille.

Osa autokraattisista maista pysyy ”pehmeinä”. Mutinaa sallitaan tiettyyn rajaan asti, eikä tavallisia ihmisiä juuri heitetä tyrmään.

Toisissa maissa taas alkaa täysi sorto.

Valkovenäläinen kommentaattori Artjom Šraibman on verrannut sortoa kaasuun. Ratikan saattaa vielä saada pysäytettyä, mutta kaasun hillintä on paljon vaikeampaa. Se leviää ja täyttää kaiken tilan, minne pääsee. Sorron käynnistäminen vaatii johdon tietoisen päätöksen, mutta sen jälkeen sorto on myös itseään uusintava mekanismi.

Sorto kun on hyödyllinen monille sen käytännön toteuttajille. Se on kätevä urakierron nopeuttaja, mikä saa toteuttajat helposti kilpailemaan keskenään. Kun kannustimet on asetettu, koneisto ei edes tarvitse käskyjä uusiin julmuuksiin.

Šraibmanin seuraamalla Valko-Venäjällä laaja sorto on riehunut jo kolmatta vuotta. Myös Kremlissä kaasuhanaa on avattu jo sen verran, että kitkerän hajun tunnistaa helposti. Eikä Kremlin käsi ole hanalla siksi, että se käännettäisiin kiinni.

Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.