Veropäivänä pieni palkansaaja miettii, miten raukkamaisesti onnen anti täällä jaetaan. Oli kaivettava esille Adam Smithin järkäle, kirjoittaa Jaakko Lyytinen kolumnissaan.
Kuva: Matti Pikkujämsä
Veropäivän aamuna Ylen lähetyksessä toimittaja ja rikastumisen kokemusasiantuntija tutkivat hölmistyneinä tulolistaa. Kärjessä oli tuntematon nimi. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseessä oli koodari, jonka ”133,7 miljoonan euron tulot” olivat ”näppäilyvirhe” ja viittaus johonkin nörttivitsiin.
Hörpin kahvia, ja mieleen nousi kitkerä ajatus. Entä jos tulojensa julkistamisesta ärsyyntyneet aitorikkaat olivat palkanneet klovnin varastamaan huomion veropäivänä? Oliko 1337-koodari kuin MM-viheriölle sännännyt viuhahtaja, jota tv-kamerat seuraavat sillä aikaa, kun seteliselkärankaiset jalkapallopomot kilistelevät aitiossa diktaattorien kanssa?
Vilkaisin tulolistaa. Jaaha, firmamme ykköspomo oli tienannut neljä miljoonaa euroa. Tässä keossa kuningattaren työpanosta pidettiin siis sata kertaa arvokkaampana kuin yksittäisen työläismuurahaisen. Paperiyhtiön pamppu oli ansainnut 182 kertaa keskimääräisen palkansaajan verran. Ja pörriäispesän pomolle oli maksettu saman verran kuin yhteensä neljällekymmenelle sairaanhoitajalle.
Mieleen nousivat viikot, jolloin yhteiskuntarauha horjahteli hoitajien palkkavaatimusten takia. Elintärkeää työtä tekevät osaajat kehtasivat pyytää yli 3 000 euron palkkaa. Siinä suli monen toimistorotan solidaarisuus kuin lumen luut huhtikuussa.
Mietin markkinatalouden logiikkaa, jolla palkkaeroja perustellaan. Piti etsiä selitystä raamatusta.
Adam Smith (1723–1790) oli skottilainen moraalifilosofi, jota pidetään yhtenä tärkeimmistä valistusajattelijoista. Smith on kuin jättiläinen, jonka harteilla päivystävät ekonomistit seisovat.
Kun Smithin pääteos Kansojen varallisuus julkaistiin vuonna 1776, teollinen vallankumous jyskytti kuin höyryveturi. Smith halusi tehdä taloustieteelle newtonit: laatia lait, jotka ovat loogisia, ennustettavia ja rationaalisia.
Kansojen varallisuus saatiin kokonaisuudessaan suomeksi vasta vuonna 2015. Jaakko Kankaanpään tuhatsivuisen käännöksen julkaisu oli miltei saman luokan kulttuuriteko kuin Shakespearen uudet suomennokset.
Smith kirjoitti työnjaosta ja vapaista markkinoista. Kansojen varallisuuden siteeratuin virke kuuluu: Emme odota, että saamme päivällistä teurastajan, leipurin tai oluenpanijan hyväntahtoisuuden ansiosta, vaan siksi, että he ajattelevat omaa etuaan.
Suomalaispappi Anders Chydenius oli esittänyt samanlaisia ajatuksia jo ennen Smithiä. Mutta ei juututa siihen. Olihan Jormas-yhtyekin olemassa ennen Abbaa.
Smithin tunnetuin käsite on näkymätön käsi, jota hän käytti jo aiemmissa teoksissaan. Kansojen varallisuudessa käsite mainitaan vain kerran tuontirajoitusten yhteydessä. Smithin mukaan pääomiaan sijoittava henkilö tukee mieluummin kotimaista kuin ulkomaista tuotantoa ja toimii kuin ”näkymättömän käden ohjaamana”.
Silti näkymättömästä kädestä tuli taloustieteen kenties tunnetuin käsite. Sillä viitataan yleensä oletukseen, jonka mukaan yksilön edun tavoittelu johtaa yleiseen hyvään.
Oletus ei tee täyttä oikeutta Smithin rakennelmalle. Smith tiedosti myös kapitalismin epäkohdat. Hän puolusti vapaita markkinoita mutta korosti oikeudenmukaisuutta. Aatehistorioitsija Emma Rothschildin mukaan Smith oli paitsi merkittävimpiä, myös väärinymmärretyimpiä ajattelijoita.
Moraalifilosofiassaan Smith kirjoitti vaurauden vaikutuksesta. Ihminen näkee ”terveenä ja paremmalla tuulella ollessaan” vaurauden tuomat mukavuudet miellyttävässä valossa ja epämääräisesti samaistaa ne ympärillämme vallitsevaan järjestykseen. Siis talouskoneiston toimintaan.
Mutta tämä on huijausta, joka ”aktivoi ihmiskunnan uurastuksen ja pitää sen jatkuvassa liikkeessä”. Huijaus saa ihmiset viljelemään maata, rakentamaan taloja ja lopulta perustamaan kännykkäpelejä tekeviä firmoja, jotka voi myydä miljardeilla Kiinaan.
Kansojen varallisuudessa Smith listasi viisi tekijää, jotka vaikuttavat palkkaeroihin: ammatin miellyttävyys tai epämiellyttävyys, ammatin oppimisen haastavuus, työn jatkuvuus, luottamus, jota ammatin harjoittajan on nautittava, ja se, kuinka todennäköistä tai epätodennäköistä ammatin harjoittamisessa on onnistua.
Likaisesta ja epämiellyttävästä työstä tuli Smithin mukaan maksaa enemmän kuin sisäsiististä hommasta. Toisaalta lääkärin tai lakimiehen korkeaa palkkaa perusteli koulutus ja luottamusasema, jollaista ”ei voisi antaa köyhälle tai yhteiskunnallisessa arvossa vähäiselle ihmiselle”.
Miksi hoitoalan palkat eivät ole seuranneet markkinatalouden kantaisän logiikkaa? En löytänyt mainintaa hoitajista, joten tartuin toiseen kirjaan.
Ruotsalaiskirjailija Katrine Marçal tunnustaa Smithin ansiot mutta samalla sivaltaa tätä feministisellä kalvallaan kirjassaan Kuka valmisti Adam Smithin päivällisen? Smith ei mennyt naimisiin, ja hän asui suurimman osan elämästään äitinsä kanssa. Äiti hoiti Adamin kotityöt. Adam ehti ajatella ja kirjoittaa.
Marçal kirjoittaa myös hoitajista. Ensimmäiset sairaanhoitajat olivat usein nunnia, jotka olivat vannoneet köyhyysvalan. Siksi hoitajien kohdalla puhuttiin alusta lähtien kutsumuksen merkityksestä.
Kunnes vuonna 1854 Florence Nightingale perusti kenttäsairaalan Krimin sodassa haavoittuneille. Nightingalen hoitotoimet vähensivät kuolleisuutta dramaattisesti. Samalla sairaanhoito ammattimaistui.
Siitä ei juuri puhuttu, että Nightingale kamppaili koko elämänsä ajan hoivatyöntekijöiden palkan puolesta, Marçal muistuttaa.
Kutsumus ei tarkoittanut sitä, ettei hoitajille pitäisi maksaa.
Mutta jostain syystä Nightingalen viesti ei ole mennyt perille 168 vuodessa.
Ehkä näkymättömästä kädestä höpisevät eivät tajua, että oikeasti näkymättömiä ovat hoitajien kädet.
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Yara Hawari
Patrick Gathara
Andrew Mitrovica
Marwan Bishara
Hipolitus Wangge
Tafi Mhaka
Julie Bindel
Jan Egeland
Fisayo Soyombo
visit website
