Pääkaupunkiseudun kaupunginosajengeissä 1970- ja 1980-luvuilla varttunut väki ihmettelee kauhistelevaa puhetta katujengeistä.

Pude, kartassa Kirjailijanpuisto, oli kuin toinen koti. Arkisin meitä oli siellä kourallinen, viikonloppuisin joitain kymmeniä: poikia, tyttöjä, seurustelevia pareja.

Vanhemmilla kavereilla oli autot. Hengailimme ja viihdyimme, viikonloppuisin pussikaljan kanssa. Volyymin noustessa naapuruston mummot soittivat poliisin, ja paikalle kurvanneet konstaapelit käskivät joukkoamme hajaantumaan.

Myöhemmin illalla joku porukasta veti päähänsä vanhaa ukkoa esittävän lateksinaamarin ja kävi se kasvoillaan kurkkimassa läheisen poliisiaseman ikkunoista. Varmasti rikoimme yhteiskunnan normeja, mutta pääosin vailla rikosoikeudellisia seurauksia.

Amerikkalaisen kriminologin Malcolm Kleinin asteikolla muodostimme kollektiivisen jengin.

Kaupunginosajengit olivat elimellinen osa 1970- ja 1980-lukujen helsinkiläistä nuorisokulttuuria. Menoa ei pidä silotella sikäli, että eri kaupunginosat ottivat välillä rajustikin yhteen.

Sosiologian emeritaprofessorin Elina Haavio-Mannilan mukaan tällaiset kylien väliset tappelut olivat yleisiä jo 1800-luvulla, ja niiden tarkoituksena oli miehisen voiman korostaminen ja osoittaminen ennen kaikkea naisille. Yhdenlainen nuorisoihanne oli silloinkin reteä, rohkea ja mistään piittaamaton mielenlaatu.

Varttuneempaa väkeä tuore puhe katujengeistä hämmentää. Nuorisokaan ei vielä vuosi sitten sellaisista tiennyt. Viranomaisten mukaan puhumme paristasadasta nuoresta. Poliisit varoittavat kuitenkin Ruotsin tiestä: siellä on tänä vuonna ammuttu hengiltä jo 50 ihmistä.

Pääosin ulkomaalaistaustaisten nuorten katujengeillä ei ole mitään yhteistä vanhojen kaupunginosajengien kanssa. Keskusrikospoliisin mukaan katujengit kytkeytyvät vakavaan rikollisuuteen, kuten laittomien aseiden ja huumeiden kauppaan. Katujengit ovat sidoksissa myös rapkulttuuriin, ja yleisesti niissä tavoitellaan rahaa, valtaa ja luksuselämää.

Kaupunginosajengit olivat sen sijaan vahvasti reviiritietoinen suunnilleen samanikäisten nuorten massa, vailla järjestäytyneitä jengin sisäisiä rakenteita, ja jengit taistelivat oman kaupunginosansa maineesta.

Soppaa hämmentävät ikätovereitaan ryöstelevät teinit.

Katujengien kanssa tällä ilmiöllä ei poliisin mukaan ole tekemistä, vaikka sellaistakin termiä niistä on virheellisesti käytetty.

Kirjoittaja on HS:n hallintopäällikkö.

QOSHE - Kolumni| Katujengeistä on nostalgia kaukana - Jaakko Lähteenmaa Hs
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Katujengeistä on nostalgia kaukana

13 2 7
02.12.2022

Pääkaupunkiseudun kaupunginosajengeissä 1970- ja 1980-luvuilla varttunut väki ihmettelee kauhistelevaa puhetta katujengeistä.

Pude, kartassa Kirjailijanpuisto, oli kuin toinen koti. Arkisin meitä oli siellä kourallinen, viikonloppuisin joitain kymmeniä: poikia, tyttöjä, seurustelevia pareja.

Vanhemmilla kavereilla oli autot. Hengailimme ja viihdyimme, viikonloppuisin pussikaljan kanssa. Volyymin noustessa naapuruston mummot soittivat poliisin, ja paikalle kurvanneet konstaapelit käskivät joukkoamme hajaantumaan.

Myöhemmin illalla joku porukasta veti päähänsä vanhaa ukkoa esittävän lateksinaamarin........

© Helsingin Sanomat


Get it on Google Play