Mies hirtettiin ja paloiteltiin 1660-luvun Lontoossa, yöunta häiritsi puolison kuorsaus

Kolumni|Arkisen ja hirmuisen ristiriita lyö silmille päiväkirjassa, jonka virkamiespyrkyri Samuel Pepys kirjoitti keskellä Englannin historian melskeitä.

Kirjoittaja on HS:n ulkomaantoimittaja.

Tartuin tänä keväänä Samuel Pepysin Päivä­kirjaan. Se on kiehtova kurkistus­ikkuna 1600-luvun lontoolais­miehen elämään.

Pepys (1633–1703) oli Englannin amiraliteetin virka­mies, mutta ennen kaikkea ihminen. Turhamaisuus ei ollut hänelle vierasta, rahalle hän oli perso, ja elostelu kiinnosti. Ajoittain tuli myös ryypättyä rankasti, minkä Pepys kirjasi oksennuksia myöten.

Samuel Pepys [lausutaan: Sämjul Piips] piti päiväkirjaansa pari–kolmekymppisenä vuodet 1660–1669.

Aika oli kuohuva. Sisällissodan jälkeen Englannissa palautettiin kuningasvalta. Rutto raivosi. Suurpalo tuhosi Lontoota, ja Hollantia vastaan sodittiin.

Pepysin päiväkirja saa tajuamaan, miten tavanomaiselta alkaa tuntua epänormaali, kun se riittävästi toistuu.

”Lokakuun........

© Helsingin Sanomat