Kolumni|Kiihtelysvaaran vanhan hautuumaan vainajat todistavat aikojen muutoksesta.

Juoksulenkillä Pohjois-Karjalassa silmiini osui jotain yllättävää: kuusikko, jonka siimeksestä pilkisti hautaristejä.

Korpikalmisto, tekisi mieli sanoa, vaikka ei se varsinaisesti korvessa ollut. Kestopäällystetyn maantien laitaa minä hölkkäsin, eikä Kiihtelysvaaran kirkonkylälle ollut liekö edes kilometriä.

Metsittynyt vanha hautausmaa oli tunnelmaltaan omintakeinen, se veti vastustamattomasti puoleensa. Kalmiston sisäänkäynnillä oli pieni hirsirakennus, punamultaa, olletikin entinen paarihuone eli hautausta odottavien vainajien säilytyspaikka.

Paarihuone oli luukutettu umpeen. Kävelin sen ohi kalmiston uumeniin.

Olin lomareissulla heinäkuun helteissä.

Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Koillismaalla oli vaikuttavia kohteita: Raatteen tie, Hiljainen kansa, Hossan kansallispuiston Julma-Ölkky, Koli, Sonkajärven Jyrkän kylän viehättävä ruukki, Kuopion tori eli Mualiman napa.

Hyppäsin niin moneen järveen, että putosin........

© Helsingin Sanomat