Lempijuttu­jani Hesarissa ovat syntymä­päivä­haastattelut. Niissä päivän­sankarit kertaavat elämänsä kulkua, ja lopuksi heiltä kysytään: ”Mitä sanoisit 20-vuotiaalle itsellesi?”

Kysymys on niin hyvä, että pidän tässä itselleni synttäri­haastattelun, koska kukaan muukaan ei sitä tee.

Pyöreitä vuosia ei tosin ole äkkiä näköpiirissä, enkä edes ole syntynyt alku­syksystä. Marraskuun lopulla tulee 54 vuotta mittariin.

Vaan mitäs pienistä. Tämän ikäisenä voi suhtautua triviaaleihin muotoseikkoihin jo rennommin.

Sivuutan varsinaisen haastattelun rivakasti:

Synnyin Jyväskylässä. Elän Espoossa. Yhä todennäköisemmältä näyttää, että kuolen jossain.

Mutta mitä sanoisin 20-vuotiaalle itselleni?

Kysymys on helppo vain näennäisesti.

Jos pelaisin varman päälle, voisin pudottaa lentävän lauseen, esimerkiksi: ”Tartu hetkeen.” (Tai pykälää henkevämmin latinaksi: Carpe........

© Helsingin Sanomat