Maailma on vinksahtanut sillä tavalla omituiseen asentoon, että valtavista räjähdyksistä saattaa tulla hyvälle tuulelle.

Näin minulle käy, kun seuraan Ukrainan puolustussodan uutisvirtaa. Jos venäläinen lentotukikohta leimahtaa tulimereksi – niin kuin kävi torstaiyönä 9. elokuuta Lipetskissä – nyökyttelen hiljaa itsekseni.

Ukrainan ilmaiskussa Lipetskiin varmaankin kuoli ihmisiä, siis venäläisiä sotilaita, mutta ennen kaikkea siellä tuhoutui sadoittain täsmäpommeja, joilla oli tarkoitus tappaa ukrainalaisia.

Elokuussa olen seurannut uutisvirtaa liki herkeämättä. Viime pyhänä jäin kiinni siitä, että pläräsin uutisia kesken eräiden rippijuhlien.

Eihän tämä täysin tervettä ole, mutta minkäs teet: uutiset ovat niin hyviä, pitkästä aikaa.

On riemastuttavaa, millaisen tempun Ukrainan armeija on tehnyt hyökätessään Venäjän maaperälle, Kurskin alueelle.

En muista kenenkään ennustaneen moista operaatiota. En osannut edes kuvitella,........

© Helsingin Sanomat