Niin kauan kuin eletään rauhassa, pitää elää rauhanomaisen yhteiskunnan pelisäännöillä. Liikkeellä on turhan paljon kouhottamista.
Kyllähän ihminen itsekin muuttuu, jos hän joutuu elämään isokokoisen, häiriintyneen raakimuksen naapurina.
Sitä valpastuu, jopa säpsyyntyy, ja jämäköityy. Alkaa etsiä kättä pidempää ja tukeutua kotikortteleiden harteikkaisiin kavereihin.
Sama pätee kansakuntiin. Näin on käynyt myös meille. Emme ole enää sama Suomi kuin kymmenen vuotta sitten, mikä on harmi – se oli mainio Suomi –, mutta ei meidän pidäkään olla samoja.
Puolustukseen panostetaan. Kenraaleja kuunnellaan. Liittokuntaan liityttiin. Raja pantiin kiinni.
Kaikki tämä on oikein. On silti hyvä miettiä, paljonko meidän kannattaa muuttua. Julkisia keskustelunavauksia seuratessa tuntuu välillä siltä, että Suomesta pitäisi rakentaa Pohjolan Sparta.
Alkuperäinen Sparta oli antiikin Kreikan sotilasvaltio, joka kukoisti kauan ennen ajanlaskumme........