Kolumni|Vuonna 2024 globalisaatiota on miltei jo ikävä. Sen kulta-aika on kiistatta takanapäin, ainakin puheissa.
Keskiviikko 30. syyskuuta 1992 oli merkittävä päivä. Silloin Helsingin Sanomissa oli äänessä Zimbabwen posti- ja televiestintäministerin edustaja Chen Chimutengwende.
”Globalisaatio on monikasvoinen ja spontaani kehityskulku, jonka suuntaa ei voi ennakoida”, Chimutengwende lausui.
Se oli ensimmäinen kerta, kun Hesarissa esiintyi sana globalisaatio.
Tämä nippelitieto palautui mieleeni, kun luin brittilehti The Economistia, jonka kansijutun aiheena oli vastikään uusi talousjärjestys.
Viesti oli tyly: maailma on vajoamassa yhä syvemmälle itsekeskeisyyden ja protektionismin aikaan. Kuvioon liittyy raaka, moukkamainen voimankäyttö, mikä meillä Venäjän naapurissa hyvin tiedetään.
Kehitystä voi kutsua kömpelöllä sanalla deglobalisaatio. Sääntöpohjainen maailmanjärjestys – jota Suomenkin poliittinen........