Kolumni|Ihmiskunnan on pakko asettaa ilmakehän saastuttamiselle rajat ja hinta.

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien vakituinen kolumnisti.

Kylä on kauniin järven rannalla. Järvi on kyläläisille elämän lähde: kalastaminen tuo perheille ruoan pöytään. Samalla kyläläiset heittävät kaikki jätteensä järveen – kyllä ne sinne uppoavat.

Sitten tapahtuu kolme asiaa:

1) Kylän väkiluku kolminkertaistuu.

2) Kolme kyläläistä hyötyy uudesta kasvusta niin, että he rikastuvat huomattavasti.

3) Järvi ei kestä uuden väkimäärän jätteitä, vaan kalakanta alkaa radikaalisti pienentyä.

Jotain on tehtävä nopeasti kalojen – ja sitä kautta kyläläisten itsensä – pelastamiseksi.

Pian huomataan, että kolme rikkainta kyläläistä tuottaa yli puolet veteen päätyvistä jätteistä. Onko heillä oikeus tuhota yhteistä järveä moninkertaisesti muita enemmän vain siksi, että heillä on siihen varaa?

Onko saastuttaminen jokaisen oikeus, jota rajoittaa vain se, kuinka paljon kenelläkin on varaa saastuttaa? Vai pitäisikö yksilöiden harjoittamalle saastuttamiselle asettaa........

© Helsingin Sanomat