Kommentti| Tarina kiinalaisesta ”uudelleenkoulutusalueesta” on niin taitavasti kerrottu, että se viihdyttää kaikessa karmeudessaan
Kommentti|Ensimmäinen suomennos kiinalaisen Yan Lianken tuotannosta on merkittävä tapaus.
Kiinalainen Yan Lianke on ollut myös Booker-palkintoehdokkaana. Kuva: Ulf Andersen / Zuma
Kuka haluaa lukea karuihin oloihin tiettömille takamaille vangituista muukalaisista, joiden elämä on yhtä kurjuutta? Nöyryyttämistä ja inhimillisyyden riistoa, loputtomiin.
Kun velvoite tuottaa liki tyhjästä valtavat määrät terästä isänmaan tarpeisiin vaihtuu tolkuttomien viljakiintiöiden kasvattamiseen hedelmättömästä maasta, ja liki raamatulliset luonnonvitsaukset raunioittavat senkin pyrinnön, kyseiset hahmot alkavat elää kuin pikkulinnut, nokkia siemeniä maasta.
Taas yhden pakkastalven tultua kuolema ryhtyy korjaamaan satoa ja ihmiset erottua pikkulinnuista: syödä toisiaan.
Miten kukaan kivalla sohvallaan voisi viihtyä tällaisen sietämättömyyden parissa?
täten voi:
© Helsingin Sanomat
