Juuri nyt: Opiskelijat palasivat protestoimaan Iranin hallintoa vastaan

Alustatalouden ylivalta näivettää yrittäjät moderneiksi torppareiksi

Kolumni|Voisiko pizzan tai muun ravintolaruuan voisi tilata kotiinsa ilman, että joku vetää välistä?

Kirjoittaja on HS:n päätoimittaja.

Perjantai-illan perinteeksemme on kuin vaivihkaa tullut pizza­tilaus lähistön kivijalka­ravintolasta. Osto kätevästi sovelluksella, ja tutuksi tullut kuljettaja saapuu Toyota Yariksellaan pihaan puolessa tunnissa. Lähtiessään hän toivottelee hyvät viikon­loput. Pizza­kuriiri on ravintolan omaa väkeä, mutta tilaus ja maksu hoituvat ruokalähetti­firman kautta.

Noutoruoka­bisneksen iso toimija Foodora ilmoitti lopettavansa Suomessa helmikuun lopussa. Foodoran saksalainen emoyhtiö Delivery Hero kertoi keskittyvänsä markkinoille, joilla sen on mahdollista tavoitella markkinajohtajuutta.

Suomessa menestystien tukkeena on ollut kotikentällään vahvan aseman saavuttanut Wolt. Nyt se jää joksikin aikaa ainoaksi toimijaksi. Uutta kilpailua on kuitenkin pian luvassa, sillä yhdysvaltalainen Uber Eats aikoo rantautua Suomeen vielä tämän vuoden aikana.

Pepperoni-mozzarellat saamme siis varmasti vastakin. Pohdin kuitenkin, miksi pizzatilaus vaatii välikädeksi ylikansallisen alustayrityksen.

Alustatalous perustuu ideaan digitaalisesta kohtaamispaikasta, joka yhdistää asiakkaat ja yritykset. Monelle pienyritykselle se on avannut jopa globaalit markkinat: tuotteiden menekki ei ole enää paikallisen kysynnän varassa. Esimerkiksi tästä käy asuntojen lyhytvuokraus, jossa Airbnb-palvelu on suorastaan räjähtänyt käsistä.

Alustatalous on paitsi mahdollistaja, myös näivettäjä. Tällä viikolla pääkaupunkiseudulla toimivat yrittäjät syyttivät ”wolttaamista” ravintola-alan ahdingosta. Wolt ja Foodora ovat luoneet uutta kysyntää, mutta samalla ravintolassa käynti on vähentynyt. Välityspalvelusta maksetut komissiot syövät ravintoloiden katetta, mutta poiskaan ei pysty jäämään.

Suurin rohmuaa kaiken.

Alustataloutta sävyttää myös hyväksikäytön leima. Ruokalähetit sekä Bolt- ja Uber-kuskit joutuvat tekemään paljon työtunteja päästäkseen edes kohtuullisille ansioille. Näennäisyrittäjien työsuhdeturva on olematon.

Digitaalinen alustatalous on volyymibisnestä. Suurin rohmuaa kaiken. Haastajille kynnys markkinoille tuloon on korkea. Mahdollinen läpimurto vaatii vuosien tappioputken sietokykyä.

Vantaalainen Mint Taxi yritti viime vuonna uhmata alustajättejä pääkaupunkiseudulla, mutta toiminta hiipui ennen kuin oli kunnolla ehtinyt alkaakaan. Aika näyttää, onnistuuko vastikään perustettu Club Wowo, vain naisille suunnattu kyytipalvelu, hankkimaan menestystä tarkasti rajatulla konseptillaan.

Suurten toimijoiden pyörittämä alustatalous on luonut uuden torpparilaitoksen. Esimerkiksi asiakkaiden ja ravintolan väliin on tullut uusi isäntä, joka sanelee säännöt, rohmuaa päältä osuutensa ja hallitsee asiakaskokemusta.

Alustapalvelun valikossa ruokapaikka typistyy yhdeksi haamuravintolaksi lukuisten muiden joukossa. Ravintolan asiakkaat eivät ole enää sen omia, vaan digitaalisen isännän ohjauksessa. Ravintolan paikallinen identiteetti ja omaleimaisuus rapautuvat osaksi ulkomailta johdettua keskuskeittiötä.

Tämä on osa kehityskulkua, jossa itsenäinen kasvollinen yrittäjyys menettää merkitystään ja Suomi ajautuu ulkomaisten alustajättien ja ketjuliikkeiden sivutoimipisteeksi.

Ravintoloilla on usein rajattu reviirinsä, jonka sisällä noutoruokaakin toimitetaan. Paikkakunnan pihvipaikka tai kaupunginosan kulmapizzeria tuskin kaipaa alustataloutta haaliakseen globaalia kysyntää. Asiakkaat ovat lähellä.

Kelloa ei voi kääntää taaksepäin, eikä digiajasta ole paluuta lankapuhelimiin. Voisiko silti ajatella, että pizzan tai muun ravintolaruuan voisi tilata kotiinsa ilman, että joku vetää välistä? Voisiko näin ajattelevia asiakkaita olla riittävästi?

Woltin kaltaiset toimijat kuuluvat tämän ajan katukuvaan. Ravintoloiden omat tai paikallisena yhteistyönä rakennetut vaihtoehdot tilauksiin ja kuljetuksiin saattaisivat kuitenkin olla kestävämpi tapa vastata noutoruuan kysyntään.

Onko Suomi liian riippuvainen digijäteistä elämänalueilla, joissa se ei olisi välttämätöntä? Olisiko meillä edellytyksiä ottaa ravintolabisneksen omistajuus ja asiakaskunta taas omiin käsiin? Tutun, tuotteensa tuntevan ja työhönsä motivoituneen pizzalähetin suusta hyvän viikonlopun toivotuksetkin saattavat tulla ihan sydämestä.

Lue lisää kirjoittajalta

Ravintolat|Konkurssin tehnyt yrittäjä: Maksoimme Woltille kymmeniä­tuhansia euroja vuodessa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

© Helsingin Sanomat