Kolumni| Maistuisiko englantilainen punaviini? |
Englannista on tullut nouseva viinimaa, pitkälti kiitos ilmastonmuutoksen, kirjoittaa HS Vision kolumnisti ja Lontoon-kirjeenvaihtaja Annamari Sipilä.
Englantilaiset viinit sopivat monenlaisille viininjuojille ja herättävät keskustelua.
Englannissa viljellään myös pienimuotoisesti oliivipuita ja kokeillaan jopa riisinviljelyä.
Oman kotimaan tuotteet heijastavat ja luovat kansallista identiteettiä.
Suomestakin voi tulla pian viinimaa ilmastonmuutoksen takia, Sipilä kirjoittaa.
Annoin lontoolaisille ystäville joululahjaksi englantilaista punaviiniä.
Halpaa se ei ollut. Pullo maksoi lähes 30 puntaa. Halusin kuitenkin tehdä vaikutuksen.
Olennaistahan ei ole se, sopiiko englantilainen pinot noir parhaiten merikrotin vai fasaanin kanssa.
Olennaista on se, että se sopii monelle erilaiselle viininjuojalle: muotitietoiselle viinisnobille, progressiiviselle lähiruoan ja -juoman harrastajalle, brittiläiselle patriootille sekä ironian ystävälle.
Lahja on aina nappivalinta.
Kun lahjansaaja löytää paketista englantilaista viiniä, ei se ole koskaan vain taas-yksi-pullo-jotain-viiniä. Viinin englantilaisuus herättää aina keskustelua.
”Haa – Made in England!”
”Missäs näiden viljelmät ovat, lienevätkö Kentin kreivikunnassa?”
”Ei täällä enää mitään ranskalaisia viinejä tarvita!”
Tai jos henkilö on erityisen tiedostava ja ympäristöasioissa valveutunut:
”Lopunaikojen merkkejä. No, cheers sitten vaan ennen maailmanloppua.”
Englannista ja jossain määrin Walesistakin on tullut viinimaita, kiitos ilmastonmuutoksen. (Sana ”kiitos” pitää tietysti ottaa tässä yhteydessä hyppysellisellä suolaa.)
Englanti on ollut jo vuosikausia tunnettu erinomaisista kuohuviineistään. Palkitulla parhaimmistolla ei ole hävettävää samppanjoiden rinnalla.
Suomen Alkostakin saa useita englantilaisviinejä. Kalleimmasta päästä on Nyetimber 1086 Vintage Brut 2010 (179 euroa).
Saarivaltakunnan viiniteollisuus