Spekulointi Suomen ja Ruotsin Nato-teiden eroamisesta on yksi vaihe Suomen ja Ruotsin suuressa turvallisuuspolitiikan käännöksessä. Epäily on osa uuden identiteetin etsintää ja turhautumista pelinappulan asemaan.
Vaikka Suomi ja Ruotsi tuntevat toisensa hyvin, yhteisellä Nato-matkalla on tutustuttu uudelleen.
Suomi ja Ruotsi joutuivat viime kesänä Madridissa pidetyssä Naton huippukokouksessa valitsemaan pakon edessä, missä vaiheessa Nato-jäsenyysprosessi jymähtäisi. Turkin kanssa tehty sopimus avasi tien sille, että muut Nato-maat voisivat ratifioida Suomen ja Ruotsin jäsenyydet. Kävi juuri niin kuin pelättiin: ratifioinnit jumittivat Turkkiin. Turkin ja myös Unkarin odottelusta tuli hermopeliä.
Vuodenvaihteessa Suomessa pintaan puski turhautuminen. Alkoi keskustelu siitä, mitä tehtäisiin, jos Turkki ratifioisi vain Suomen muttei Ruotsin jäsenyyttä. Vaikka mitä jos -keskustelu ei kerro hyvää kriisinkestävyydestä, se muistuttaa, miten poliittinen järjestö Nato pohjimmiltaan on.
Suomi on päässyt Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin käsissä helpommalla kuin Ruotsi. Suomi seuraa sivusta Ruotsin tasapainoilua, kun se puolustaa yhteisiä arvoja.
Konfliktia Turkin kanssa on vaikea kiertää, sillä Erdoğan haluaa sitä. Turkin käsitys terrorismista eroaa muiden käsityksestä. Turkki pitää myös Nato-jäsenyyden ehtona sananvapauden rajoittamista ja sitä, että Suomi ja Ruotsi palauttaisivat kansalaisiaan Turkkiin.
Tämän päälle on erilaista hässäkkää. Koraanin polttaminen Turkin lähetystön edessä oli provosoivaa ja toi Ruotsille paitsi mainehaittaa islamilaisessa maailmassa myös terroriuhkaa. Nato-jäsenyyttä se ei kuitenkaan estä.
Suomessa kärsimättömyyttä lisää eduskuntavaalien ohella se, ettei mitään tunnu tapahtuvan. On arvailtava, mikä Turkin vaateissa on show’ta ja kuinka paljon painostuksen varsinaisena kohteena on vaikkapa Yhdysvallat. Julkisuuteen ei näy muiden Nato-maiden diplomatia tai Suomen, Ruotsin ja Turkin turvallisuuspoliisien yhteistyö. Sekään ei nouse pintaan, että Natossa Suomea ja Ruotsia kohdellaan jo kuin jäseniä.
Kaikki haluavat Suomen ja Ruotsin Natoon yhtä aikaa. Skenaario siitä, että tasatahti rikkoutuu, on epätoivottu, mutta siitä voidaan keskustella.
Poliitikot lähtivät mitä jos -keskusteluun mukaan. Viime päivinä vuorosanat ovat uudistuneet. Enää Suomi ja Ruotsi eivät kulje Natoon käsi kädessä vaan yhteisymmärryksessä. Jos Suomi liittyisi Natoon ennen Ruotsia, sille olisi Ruotsin hyväksyntä. Puolueiden välille muodostuu eroja sen suhteen, pitäisikö Ruotsia odottaa vai ei. Paavo Lipponenkin kertoi kantansa (Hbl 6.2.): vastuu tilanteesta on Yhdysvalloilla.
Ruotsalaiset tarkkailevat suomalaista keskustelua herkeämättä, mikä kertoo hyvää Suomen ja Ruotsin suhteesta. Keskinäistä solidaarisuutta silti epäillään molemmissa maissa.
Suomen EU-tarinaan kuuluu kertoa, että Ruotsi livahti unioniin salaa Suomelta. Myös Ruotsissa on kokemuksia Suomen itsekkyydestä. Tuoreimman esimerkin Ruotsi sai koronaviruspandemian aikaan, kun Tornion ja Haaparannan rajalla sijaitsevalle Victoriantorille pystytettiin aita.
Käsi kädessä vai yhteisymmärryksessä -keskustelu on yksi vaihe Suomen ja Ruotsin suuressa turvallisuuspolitiikan käännöksessä. Epäily on osa uuden identiteetin etsintää ja turhautumista pelinappulan asemaan. Jossittelu on mahdollista myös siksi, että niin sanotusta harmaasta ajasta Nato-jäsenyyden hakemisen ja Natoon pääsemisen välillä ei tullut niin vaarallista kuin pelättiin.
Todellinen jossittelu kesti vain hetken. Kun Venäjä vuosi sitten riuhtaisi itsensä irti eurooppalaisesta turvallisuusjärjestyksestä ja hyökkäsi Ukrainassa, Suomi ja Ruotsi tajusivat, että oma turvallisuus riippuu eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja Naton ydinasepelotteesta.
Ruotsia ei voi syyttää Suomen odotusten pettämisestä, vaan sitä pitää kiittää Suomen turvallisuushuolien vakavasti ottamisesta. Suomen ja Ruotsin suhde on Nato-matkalla ollut paljon moniulotteisempi kuin miksi se mediassa pelkistyy.
Suomen aseman ymmärtämisellä oli ratkaiseva rooli Ruotsin historiaan nähden ällistyttävän nopeassa Nato-päätöksessä. Jos kaksi Naton todellista vahvistajaa Venäjää vastaan jäisi Naton ulkopuolelle, Nato luultavasti hajoaisi.
Kirjoittaja on HS:n pääkirjoitustoimittaja.
Kolumni| Ruotsi tarttui heti Suomen käteen
13
1
09.02.2023
Spekulointi Suomen ja Ruotsin Nato-teiden eroamisesta on yksi vaihe Suomen ja Ruotsin suuressa turvallisuuspolitiikan käännöksessä. Epäily on osa uuden identiteetin etsintää ja turhautumista pelinappulan asemaan.
Vaikka Suomi ja Ruotsi tuntevat toisensa hyvin, yhteisellä Nato-matkalla on tutustuttu uudelleen.
Suomi ja Ruotsi joutuivat viime kesänä Madridissa pidetyssä Naton huippukokouksessa valitsemaan pakon edessä, missä vaiheessa Nato-jäsenyysprosessi jymähtäisi. Turkin kanssa tehty sopimus avasi tien sille, että muut Nato-maat voisivat ratifioida Suomen ja Ruotsin jäsenyydet. Kävi juuri niin kuin pelättiin: ratifioinnit jumittivat Turkkiin. Turkin ja myös Unkarin odottelusta tuli hermopeliä.
Vuodenvaihteessa Suomessa pintaan puski turhautuminen. Alkoi keskustelu siitä, mitä tehtäisiin, jos Turkki ratifioisi vain Suomen muttei Ruotsin jäsenyyttä. Vaikka mitä jos -keskustelu ei kerro hyvää kriisinkestävyydestä, se muistuttaa, miten poliittinen järjestö Nato pohjimmiltaan on.
Suomi on päässyt Turkin presidentin Recep Tayyip Erdoğanin käsissä........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Grant Arthur Gochin
Mort Laitner
Andrew Mitrovica
Priyamvada Gopal
Poonam Muttreja
Patrick Gathara
Obaid Mir
Zaher Sahloul
منير أديب
