Pääministeri Petteri Orpon hallitus linjasi hallitusohjelmassaan vahvan tahtotilan lisätä suomalaisen ruuan vientiä. Hallitusohjelmasta löytyy muun muassa kirjaukset ”Suomalaisen ruoan vientipotentiaali on hyödynnettävä nykyistä paremmin” sekä ”Suomalaisen puhtaan ruoan potentiaali hyödynnetään uudella kasvuohjelmalla, jolla lisätään ruokavientiä. Riittävällä TKI-rahoituksella vauhditetaan elintarvikealalle syntyviä innovaatioita ja investointeja, jotka kasvattavat alan arvonlisää ja työllisyyttä”. Olen tyytyväinen näihin kirjauksiin. Kerroin edellisessä Vierailija-kirjoituksessani (ESS 17.6.) ponnisteluistani ruuan viestikirjausten saamiseksi hallitusohjelmaan. Nyt ne ovat siellä. Työ kantoi hedelmää.

Maailma on ruokakriisissä. Ruoka ei ole koskaan jakautunut tasan ihmisten kesken; maailmalla nähdään nälkää, kun taas toisaalla eletään yltäkylläisyydessä ja kärsitään ylipainosta. Käynnissä oleva Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan horjuttaa viljan hintaa maailmalla. Ukraina on rakentanut Mustallemerelle uutta reittiä, jonka avulla se toivoo voivansa käynnistää uudelleen viljakuljetukset. Ne katkesivat 17. heinäkuuta, kun Venäjä kieltäytyi jatkamasta Turkin ja YK:n välityksellä neuvoteltua viljasopimusta.

Ruoka ei ole koskaan jakautunut tasan ihmisten kesken.

Sopimus oli vuoden ajan taannut ukrainalaisviljan viennin Mustanmeren satamista Turkin Bosporinsalmen läpi maailmanmarkkinoille. Se oli myös osaltaan pysäyttänyt viljan maailmanmarkkinahintojen jyrkän nousun, jonka Venäjän hyökkäyssota oli käynnistänyt. Mustanmeren satamien kautta kulki melkein 90 prosenttia Ukrainan viljan ja kasviöljyjen viennistä. Tämä on synnyttänyt suurta huolta miljoonien ihmisten ruokaturvasta eri puolilla maailmaa, erityisesti Aasiassa ja Afrikassa. Ruuan loppuminen näiltä alueilta saattaa laukaista liikkeelle massiiviset pakolaisaallot. Kuivuus ja tulvat ovat vuorotellen vaikeuttaneet Etelä-Euroopan ruuantuotantoa. Viljelykset palavat tai huuhtoutuvat tulvien alle.

Suomalainen ruoka tuotetaan puhtaasti ja pienellä hiilijalanjäljellä. Meillä riittää kosteutta maaperässä (tänä syksynä ehkä liikaakin), jolloin keinokastelulle ei ole tarvetta. Keinokastelusta aiheutuu raskas hiilijalanjälki monien maiden ruuantuotantoon. Teollisuus pyrkii eroon tuotteista, joiden tuotanto on ollut raskasta luonnonvaroille. Olin viime viikolla eduskunnassa Elintarviketeollisuusliiton ja Fazerin järjestämässä tilaisuudessa, jossa esiteltiin elintarvikesektorin uusia innovaatioita. Tarjolla oli muun muassa Fazerin suklaata, jossa kaakao oli korvattu kotimaisella rukiilla. Meille esiteltiin myös laboratorio-oloissa kasvatettua kaakaota.

Maailma on täynnä mahdollisuuksia. Suomesta löytyy osaamista ja olosuhteet puhtaan ruuan tuottamiseen. On aika ottaa jättiloikka ruuan viennissä. Hienoa on se, että Päijät-Hämeeseen tämä avaa uusia mahdollisuuksia. Olemme Suomen elintarviketuotannossa ja teollisuudessa yksi keskeinen toimija. Samassa yhteydessä on kannettava vastuu siitä, että myös alkutuottajat pärjäävät.

Kirjoittaja on hollolalainen kansanedustaja (kok.).