Kolumni | Iranin sota tuskin johtaa laajaan eskalaatioon, mutta terrori-iskuihin on syytä varautua |
USA ja Israel käynnistivät lauantaina laajan sotilaallisten hyökkäysten sarjan Irania vastaan. Kyseessä on kesäkuussa 2025 nähdyn sodan jatkonäytös, josta tullee pidempi, laajempi ja verisempi. Myös operaation tavoitteet ovat nyt viimevuotista isommat.
Viime kesänä Israel ja USA kävivät Irania vastan 12 päivää kestäneen sotilasoperaation. USA oli tässä konfliktissa statistin roolissa, kunnes se operaation loppuvaiheessa teki täsmäiskun Iranin ydinlaitoksiin. USA:n presidentti Donald Trump kehui tuolloin iskun tuhonneen Iranin ydinohjelman. Toisin kuitenkin kävi. Isku epäonnistui ja Iran jatkoi uraanin rikastamista. Ei epäilystäkään, etteikö lauantaina alkanutta operaatiota olisi suunniteltu jo viime kesän pettymyksestä saakka.
Nyt sotaa käydään toisenlaisesta lähtökohdasta ja järeämmällä voimalla. Siitä kielii sekin, että Israel "päivitti" operaation nimen viime kesän nousevasta leijonasta leijonan karjaisuksi. USA:n sotilashallinnossa operaatiota kutsutaan eeppiseksi raivoksi, joka kuvastanee myös Trumpin ajatuksia Iranista.
Kiina tuskin lähtee polttamaan näppejään Lähi-idässä.
Kiina tuskin lähtee polttamaan näppejään Lähi-idässä.
Trump on ollut silminnähden kiukkuinen Iranin ydinohjelman ohella myös tavasta, jolla kukistettiin joulu-tammikuun mielenosoitukset. Paikalliset viranomaiset surmasivat tuhansia mielenosoittajia.
Panokset ovat siis kovemmat. USA:n perimmäisenä tavoitteena on tuhota Iranin kyky tuottaa ydinaseita. Mitään kompromisseja ei hyväksytä. Tämän lisäksi USA on asettanut uuden, entistä kunnianhimoisemman maalin. Se haluaa syöstä vallasta Iranin johtajan, ajatolla Ali Khamenein. Toisin kuin viime kesänä, nyt Trump varoitti etukäteen, että sota voi aiheuttaa tappioita myös USA:lle. Tämäkin kertoo operaation erilaisesta luonteesta. Hallinnon kukistaminen ja siitä seuraavat levottomuudet edellyttävät myös maajoukkojen läsnäoloa.
Khamenei olikin yksi lauantain iskujen kohteista. Joitakin ohjuksia ammuttiin hänen turvapaikkansa lähistölle maan pääkaupungissa Teheranissa. Tiettävästi maan johtaja ei kuitenkaan ollut paikalla tuolloin. Leijona on nyt saalistusmatkalla. Sodan kesto riippuu siitäkin, onnistuuko se löytämään ja kukistamaan saaliinsa. Samaa Venäjä yritti Kiovassa, mutta epäonnistui tunnetuin seurauksin.
Sotilasoperaatioihin liittyvät aina myös vastaiskut sekä kysymys konfliktin eskaloitumisesta. Iranilla on kykyä vastaiskuihin ja lauantaina se niitä jo tekikin sekä Israelin että USA:n kohteisiin eri puolilla Lähi-itää. Tällaiset vastaiskut eivät ole suora uhka Euroopalle, mutta eskaloituessaan vaikutuksia voi ulottua tännekin. Tasavallan presidentti Alexander Stubb totesi Ylen Ykkösaamussa lauantaina, että sodan eskaloitumisen riski on mahdollinen.
Käytännössä riski rajautunee kuitenkin pieneksi. Todellisia liittolaisia Iranilla on vähän. Kiinan ja Venäjän suhde on kaupallinen. Ukrainan sodan vuoksi Venäjällä ei ole nyt sotilaallista voimaa tukea Irania ja Kiina tuskin lähtee polttamaan näppejään Lähi-idässä. Venäjän kyvyttömyys auttaa kumppaneita nähtiin myös Syyrian ja Venezuelan vallanvaihdoksissa. Venäjä pystyi vain tarjoamaan piilopaikan Syyrian Bašar al-Assadille. Venezuelan Nicolás Madurolle se ei ehtinyt tehdä sitäkään.
Suurin eskalaation riski liittyy siihen, että Khamenei syöstään vallasta – kenties väkivaltaisesti – ja hänen kannattajansa ryhtyvät kostoiskuihin. Silloin terrori-iskujen aalto voisi hetken aikaa varjostaa arkea myös Lähi-idän ulkopuolella.