Jokin trooppinen kujertelija on eksynyt kotimetsääni! Kuusikossa vilahtaa ruosteenruskea höyhenpuku. Eksoottisuutta tuo sinistä taivasta heijasteleva siipipeili. Närhi pulputtaa kuulumisiaan hiljaiselle sienestäjälle.

Muutama viikko takaperin jaoin ruskan värittämien tunturirinteiden sienisaaliit sen serkun, korpinärhen kanssa. Vielä sata vuotta sitten kuukkelilla oli koti Etelä-Suomen saloilla. Avohakkuut ja suojametsien pirstoutuminen ovat ajaneet sen pohjoisiin aarniometsiin.

Syksy koittaa kuukkelille viikkoja aiemmin kuin lähimetsän närhelle. Lapin maagiseen väriloistoon koukuttuneet retkeilijät rytmittävät patikointinsa kuukkelin luonnon kiertoon. Puiden ja varpujen syysvärit ovat hyvin ennustettavissa, sillä ne ovat pitkälti perintötekijöiden sanelemaa.

Iltojen pimetessä ja yölämpötilojen laskiessa geenit muistuttavat tarpeesta varautua talveen. Ruska tulee samalla yksilöllä vuosittain lähes samaan aikaan. Toisin kuin värien voimakkuus ja kesto, itse värisävyt eivät vaihtele. Etelässä talvi saapuu hitaammin kuin tundran reunalla. Siksi närhi saa piilotella vihreiden koivujen siimeksessä pidempään kuin kuukkeli tunturikoivikossa.

Ne ovat salaisuuksia, joita ei jaeta edes sisarusten kesken.

Ilmaston lämpenemisen ennustetaan siirtävän ruskaa pidemmälle syksyyn. Muutos heikentää kasvien laskeutumista talvilepoon seuraavaa kasvukautta varten. Lämpöaaltoihin tottumattomat kasvit ja eläimet pakenevat yhä pohjoisemmaksi, kunnes leveyspiirit eivät enää riitä eikä korkeammalle tunturiin pääse.

Tuomiopäivän holvi on Huippuvuorten roudan syleilemään kallioon louhittu kasvinsiementen maailmanpankki. Liki miljoonan siemenen joukosta löytyvät myös suomalaiset viljelykasvit. Holvin toivotaan kestävän ympäristön muutokset ympäröivän ikiroudan sulamisesta huolimatta.

Kasvimaailman tulevaisuus lepää norjalaisen nooan arkin harteilla. Jos tuomiopäivä koittaa yksittäiselle kasville – tai koko kasvikunnalle – varastoidut siemenet turvaavat uuden alun.

Ruokapöytä ilman kasvi- ja sienikunnan aarteita olisi apaattinen ja tarkoittaisi käytännössä laboratorioissa tuotettua ruokaa. Jäisimme vaille luontaisia vitamiineja, muotoja, värejä ja makuja, jotka stimuloivat mieltämme ja kieltämme jo varhaislapsuudessa ja totuttavat meidät maailmaan.

Ruokaperinteet muuttuvat aikojen saatossa, mutta terveyttä edistävään menuuseen kuuluvat ikisuosikkeina kasvikunnan tuotteet – olkoon ruokalista Karjalan kannakselta tai Thaimaan rantakaduilta.

Helsingin Yliopistossa tutkitaan eri sukupolvien ruokatottumuksia. Odotan mielenkiinnolla, löytyykö kolmen eri lahtelaissukupolven lautasilla sieniruokia, jotka omassa suvussani ovat todellista herkkua.

Korini täyttyy tateista, rouskuista ja vahveroista. Poskeni punoittavat innostuksesta ja pohjoisesta puhaltavasta tuulesta. Sieniretken antimilla huolehdin aivoterveydestäni.

Veljeni lähettää videon huikaisevasta mustatorvisieniesiintymästä. Paikan veli jättää kertomatta. Ne ovat salaisuuksia, joita ei jaeta edes sisarusten kesken. Kenties noillakin apajilla närhi tiirailee hiljaista sienestäjää.

Kirjoittaja on Planetary Health -lääkäri. Voit lähettää hänelle aihetoiveen sähköpostilla: lukijalta@ess.fi.