Planeettatohtorin Hanna Haverin kolumni | Ihmisellä olisi paljon opittavaa luonnon tavasta hiljentyä |
Tallissa käy lempeä rouskutus. Hevoset mutustavat iltaheiniään ja valmistautuvat yöpuulle. Joku on ripustanut seinälle jouluvalot. Varpunen pyrähtää eteeni. ”Sinun pitäisi olla nukkumassa, aurinko laski aikaa sitten”. Pieni ruskea lintu kallistelee päätään, ikään kuin se ymmärtäisi, mitä sille sanon. Se kyllästyy pian juttuihini ja palaa takaisin piiloonsa.
Varpunen viihtyy ihmisen lähellä. Kylänraittien sirputtaja on levittäytynyt asutuksen mukana Kilpisjärvelle saakka. Harva kuitenkin kiinnittää huomiota kahviloiden kesäterasseilla muruja etsiviin siemensyöjiin. Vaatimaton kotivarpunen on monelle tutumpi Topeliuksen joulurunosta, johon Otto Kotilainen loihti aikoinaan sävelen.
Vielä ei ole joulu, eikä lumi ole peittänyt kukkia laaksosessa. Jos eläisimme........