Lepän latvus sipisee. Se on täynnä käpyjä, joita tirskahteleva urpiaisparvi tutkii innokkaasti. Pienen siemensyöjän nimessä (Carduelis flammea) flamma, liekki kuvaa punaista otsaa ja rintamusta, jotka leimuavat nyt eteläsuomalaisessa talvessa. Valkoisia yläperiä ei näy, joten joukossa ei lymyile tuntureille sopeutunutta tundraurpiaista.

Vaikka geenitutkimukset paljastivat vastikään urpiaisen olevan samaa lajia, on havaintopäiväkirjassani edelleen erillinen paikka myös sen pohjoiselle sisarelle.

Jokaisella eliöllä on sille ominainen perimä eli genomi. Sen DNA:n pikkuruisia emäksiä kuvataan kirjaimilla A, T, G ja C. Niiden järjestyksen vaihdellessa muodostuu lukematon määrä salaperäisiä koodeja, jotka määrittävät, mitä olemme. Vasta 60 vuotta sitten selvisi, että kirjaimet........

© ESS