Rastaat säksättävät hätäisesti. Oksa risahtaa. Keltaisia lehtiä kahisee maahan. Siniharmaa selkä köyristyy, kun rosvonaamioinen haukka painaa päänsä alas nähdäkseen minut tarkemmin.

Siihen se ei tarvitse paljoakaan pinnistelyä. Haukalla on ihmiseen verrattuna kymmenkertaisesti näköaistimukseen tarvittavia soluja. Se päihittää minut tarkkanäköisyydessä kiikareistani huolimatta.

Lohduton kirahdus tuo mieleen muuttohaukasta tehdyn haikean laulun, jota lapsena rakastin. Siinä taivaan lintu taistelee yksin maailman myllerrystä vastaan. Jalon ja ylvään haukan elämä ei ole ollut helppoa. Koti taivaalla ei ole aina turvallinen ja elo ikiaikaisilla soilla sitäkin turvattomampaa.

Huolimatta siiveniskuista, jotka vauhdittavat sen maailman nopeimpaan liitoon, oli se vielä muutama vuosikymmen sitten........

© ESS