Patrick Radden Keefen kirja Älä sano mitään on huikea yhdistelmä historiankirjoitusta, henkilökuvia ja murhamysteeriä. Se on paras kirja, mitä Pohjois-Irlannin vuosikymmeniä kestäneestä verisestä konfliktista on koskaan kirjoitettu.

Kävin 1980-luvulla kolme kertaa Belfastissa Pohjois-Irlannissa. Matkoista kaksi oli työmatkoja Aamulehden ulkomaantoimittajana. Kerran poikkesin kaupungissa lomamatkalta Irlannista. Pommit eivät kaupungissa vierailujeni aikana paukkuneet, mutta jännitteet katolisten ja protestanttisten kansanosien välillä näkyivät joka puolella.

Mieleen ovat jääneet synkät kadut, metallisilla suoja-aidoilla ja verkoilla suojatut pubit, katolisten ja protestanttien asuinalueita toisistaan erottavat korkeat muurit ja kaduilla partioivat aseistetut brittisotilaat.

Ei tunnu mukavalta, kun katolisella Falls Roadilla kävellessä maastopukuinen brittisotilas tähtäilee aseellaan kohti päätäsi muutaman metrin etäisyydeltä.

Olin lukenut paljon Pohjois-Irlannista, sillä halusin ymmärtää, mistä katolisten ja protestanttien kiistat juonsivat juurensa ja miksi alueelle piti lähettää brittisotilaita.

Väkivaltaa kesti yli 30 vuotta. Surmansa sai yli 3 600 ihmistä.

Britanniassa Pohjois-Irlannin kriisi tunnettiin nimellä ’The Troubles’ (levottomuudet). Tosiasiassa alueella käytiin raakaa sisällissotaa, jossa julmuuksiin syyllistyivät sekä alueen katoliset ja protestantit että britit. Vasta huhtikuussa 1998 solmittu pitkäperjantain rauhansopimus toi pysyvämmän rauhantilan alueelle.

Sen jälkeen olen seurannut alueen tapahtumia satunnaisesti. Siksi oli erittäin mielenkiintoista lukea yhdysvaltalaisen toimittajan ja tietokirjailijan Patrick Radden Keefen Pohjois-Irlantia käsittelevä paljon kehuttu kirja Älä sano mitään. Tositarina menneisyydestä, murhasta ja Pohjois-Irlannista.

Kirja on loistava. Siinä ei luetella konemaisesti läpi tapahtumia, vaan niitä tarkastellaan tiettyjen ihmisten elämän kautta.

Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle siitä, kun joukko ihmisiä tunkeutuu katolisella alueella asuneen kymmenen lapsen leskiäidin Jean McConvillen kotiin joulukuussa 1972 ja vie hänet mukanaan lasten seuratessa vieressä. Irlannin tasavaltalaisarmeijan IRA:n teloittaman naisen ruumis löydetään yli 30 vuotta myöhemmin. Tämän enempää juonipaljastuksia en tee.

Muita päähenkilöitä ovat Dolours Price, yksi IRA:n tunnetuimmista terroristeista, IRA:n pommimies Brendan Hughes, brittijoukkoja johtanut vastavakoiluekspertti Frank Kitson ja katolisen Sinn Féin -puolueen pitkäaikainen johtaja Gerry Adams. Adamsin uskotaan olleen IRA:n Belfastin prikaatin päällikkö. Adams on aina kiistänyt koskaan kuuluneensa IRA:han.

Keefe on tehnyt taustatyöt perusteellisesti. Lähteitä ja viitteitä on lähes sata sivua.

Tuloksena syntynyt kirja on vaikuttava yhdistelmä historiaa, henkilökuvia, ystävyyttä, petturuutta, vaikenemisen kulttuuria ja murhamysteeriä.

Jos haluat lukea parhaan kirjan, mitä Pohjois-Irlannin konfliktista on koskaan kirjoitettu, lue tämä kirja.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.