Toimittaja Tuulia Kotakorpi kyseenalaistaa kolumnissaan jatkuvat kotiläksyt – etenkin jos niiden ja muiden rästitöiden takia katoaa ikään kuuluva huolettomuus ja ilo.

Kuva: Eriika Ahopelto / Aamulehti

Aamulehti

Ekaluokkalaisen lapseni reppu on painava. Ei vain kirjojen painosta, vaan kaiken sen, mitä häneltä nyt yhtäkkiä odotetaan. Kaikkea painoa hän ei vielä itse tunne, mutta vanhempana se on saanut minut jo nyt hieman takajaloilleni.

Ensimmäisessä vanhempainillassa todettiin tyynesti, että jos lapsi sairastuu, hänen pitää tehdä tunneilla tehdyt tehtävät kotona. Helpotukseksi sanottiin, ettei tietenkään kovin kipeänä, mutta sitten, kun tauti alkaa helpottaa. Ja kotitehtävät tietysti myös. Siis anteeksi mitä?

Ilmeisesti tämä on ollut käytäntö jo pidempään, kun tutut isompien lasten vanhemmat eivät asiasta hämmästyneet. Minä taas ihmettelen asiaa yhä vain ensimmäisen lukukauden jälkeenkin ja useamman eri alakoulun opettajan kanssa asiasta........

© Aamulehti