Kokenut ratsastaja Tiina Keskinen lensi hevosensa selästä monta metriä ja katkaisi jalkansa. Mitä onnettomuus opetti?

Olen harrastanut ratsastusta suurimman osan elämästäni. Kun 12-vuotiaana nousin hevosen selkään, tiesin heti, että oma laji oli löytynyt. On mielettömän hieno tunne, kun saa ison eläimen luottamaan itseensä ja tekemään yhteistyötä kanssaan. Mutta on yhteistyössä omat haasteensakin.

Edesmennyt hevoseni Rellu oli herkkähipiäinen ja tulinen kaveri. Vuonna 2019 meillä oli yhteiselomme pahin konflikti: minä halusin ratsastaa sillä, ja se halusi olla laitumella uuden tammaystävänsä kanssa. Hain sen laitumelta töihin. Ratsastus ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, kun Rellu heitti minut selästään. Päädyin kolmen metrin ilmalennon kautta ambulanssikyydillä Acutaan ja vuoden sairauslomalle katkenneen reisiluuni kanssa. Lääkärien mukaan halvaantuminen tai kuolemakaan ei ollut kaukana.

Mitä opin onnettomuudesta? No ainakin sen, että hevosen voimaan ja mielen liikkeisiin on syytä suhtautua kunnioituksella. Ratsastus on riskialtis laji. Aina onnettomuutta ei voi välttää mutta joskus voi.

Itse panostan ratsastusvarusteiden laatuun. Tarkistan myös viikoittain ohjien, jalustinhihnojen, satulavyön ja kuolainten kunnon. Huollan varusteet säännöllisesti, että ne pysyvät hyvässä kunnossa.

Omaa hevosta harkitsevien on tärkeää hankkia hevonen, joka vastaa omaa taitotasoa ja hankkia se luotettavalta myyjältä. Ja jos ostaa hevosen, sen hyvinvoinnista kannattaa pitää huolta. Kipeä tai äkäinen hevonen voi olla hirmuinen aikapommi.

Kun sanotaan, että hevosessa on paljon verta, se tarkoittaa, että hevonen on sähäkkä, herkkä ja nopea. Nykyhevosiin on enenevässä määrin jalostettu verta; sellaiset pärjäävät kisoissa tasaisia lajitovereitaan paremmin.

Nykyisessä hevosessani Flickissä on suhteellisen paljon verta. Minun pitää ottaa asia huomioon. Myrskysäällä tuskin nousen selkään: rämisevät peltikatot, tuulen pauhu tai puista katkeavat oksat voivat säikäyttää sen. Hyvälläkin säällä tarkkailen ratsastaessani ympäristöä: koirat, pyörät, lastenvaunut tai vaikkapa rauhallisesti tepasteleva fasaani voivat saada aikaan paniikin.

Toivon ihmisten ohittavan meidät rauhallisesti, yleensä tervehdin meitä lähestyviä, jotta hevonen kuulee puhetta ja ymmärtää, että kaikki on ok. Todellinen hengenvaara meitä voi uhata liikenteessä olenpa sitten liikkeellä hevostrailerilla tai ratsain: kuskit, jotka eivät huomioi hevosta liikenteessä, liian lähelle tulevat tai tööttäilevät autot ovat jokaisen hevosen ja hevosihmisen painajainen.

Hevonen on pakoeläin, joka tarkkailee herkeämättä ympäristöään. Uhkaa tai vaaraa kokiessaan se haluaa vaistomaisesti paeta. Kun monta sataa kiloa painava eläin päättää paeta, ihmisellä on kovin vähän vastaan sanomista.

Ratsastus on upea laji. On kuitenkin hyväksyttävä lajin riskialttius ja tehtävä se, minkä voi, että onnettomuuksia ei sattuisi.

Kirjoittaja on tamperelainen äidinkielenopettaja.