Sosiaalisen median täydellisyys-illuusiosta ei kannata ottaa paineita. Kukaan ei ole superihminen, kirjoittaa Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

Aamulehti

Oletko koskaan nähnyt somessa kuvaa tai tarinaa siitä, kun henkilö käyttää pitkiä nenäkarvojaan hammaslankana?

En minäkään, enkä välttämättä kyllä haluaisikaan.

Sosiaalinen media on jokapäiväinen kupla, jonka sisällä kaikki on kaunista, ihanaa ja muutenkin mahtavaa. Linkedin-palvelussa jokaisen työ on lähes poikkeuksetta maailman mahtavinta ja työpäivätkin aina kuin silkkiä vaan.

Instagramissa puolestaan onnistutaan löytämään jokin uusi filtteri, jolla saadaan pienimmätkin näppylät kaikkoamaan naamasta.

Ja entäpä ne lukuisat ruoka-annoskuvat? Tai kuvat, joissa kokataan jotain hämmentävää kulinaarista makupommia? Kuvassa on jauhoja, mausteita ja jotain nestettä pirskotettuna millinmetrin tarkasti pöydälle ja lautaselle. Rekvisiittana oleva kynttilä palaa tasaisella liekillä ja aterimet sijaitsevat täydellisen välimatkan päässä toisistaan.

Ja kun liikutaan, siitäkin on syytä laittaa kuvaa ja tarinaa jakoon. Tässä ollaan kansallispuistossa lumikenkävaelluksella, on tämä kyllä ihanaa elämää.

Tällaista ihanaa elämää eletään somekuplassa. Siinä kuplassa, jossa lumikengät eivät kertaakaan jää jumiin hakkuuaukealla risuihin, eivätkä nokipannukahvinuotiolla tule savut silmille.

Tästä kaikesta voi tulla sivulliselle seuraajalle kovia suorituspaineita.

Lumikenkäily liittyi hylättyjen harrastusten sekaan, kun nilkka meinasi muljahtaa riittävän monta kertaa risuansoissa.

Kotikeittiössä valmistuu helppoja eineksiä, mutta yhtään vaikeampi resepti saa sormen menemään suuhun. Lihapullatkaan eivät ole pyöreitä, pikemminkin muistuttavat elliptisen galaksin pienoismallia. Kynttilät asettuvat jalkaansa aina hieman vinoon ja tiputtavat steariinia pöytäliinalle. Aterimet ovat kyllä nätit, mutta keskenään eri sarjaa.

Ja kauneimman kuvan saa itsestään, kun käyttää filtteriä, joka jättää näppylän näkyviin, mutta sumentaa kaiken muun.

Mutta ei se mitään. Sosiaalisessa mediassa ei ole mikään pakko roikkua, eikä kenenkään elämä oikeasti ole niin täydellistä kuin annetaan ymmärtää.

Ei ole olemassa mitään superihmistä, joka ylittää joka päivä itsensä ja yltää mitä mahtavimpiin suorituksiin. Ja siinä se koko elämä-homman rikkaus piileekin, inhimillisyydessä. Siinä, että rutiininomainen asiakin voi joinain päivinä mennä ihan täysin pieleen.

Siinä on aidon ja somekuplaelämän välinen ero. Oikeassa elämässä voi myös mokata. Somessa se voi olla hieman hankalampaa, jos ei ole entuudestaan ollut aito oma itsensä.

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.

QOSHE - Kolumni| Somekuplassa ei kehtaa mokata, jos ei ole ollut entuudestaan aito itsensä - Mikko Lindroos
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Kolumni| Somekuplassa ei kehtaa mokata, jos ei ole ollut entuudestaan aito itsensä

4 0
19.02.2023

Sosiaalisen median täydellisyys-illuusiosta ei kannata ottaa paineita. Kukaan ei ole superihminen, kirjoittaa Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

Aamulehti

Oletko koskaan nähnyt somessa kuvaa tai tarinaa siitä, kun henkilö käyttää pitkiä nenäkarvojaan hammaslankana?

En minäkään, enkä välttämättä kyllä haluaisikaan.

Sosiaalinen media on jokapäiväinen kupla, jonka sisällä kaikki on kaunista, ihanaa ja muutenkin mahtavaa. Linkedin-palvelussa jokaisen työ on lähes poikkeuksetta maailman mahtavinta ja työpäivätkin aina kuin silkkiä vaan.

Instagramissa puolestaan onnistutaan löytämään jokin uusi filtteri, jolla saadaan pienimmätkin näppylät........

© Aamulehti


Get it on Google Play