Kotimaisissa tv-sarjoissa on sitä jotain. Joko olet bongannut omassa kunnassasi Kosti Sorjosen, Ossi Östelän tai Kari Kaukovaaran? Löydät heidät ja monet muut tutut hahmot helposti, kirjoittaa Aamulehden kehityspäällikkö Mikko Lindroos.

Aamulehti

Kun kaveripiiri ylistää jotain uutta amerikkalaistekoista toimintasarjaa, olen vaiti. Kun joku kansainvälinen rikollisryhmä juonii katalia juonia ihmiskunnan päänmenoksi, jätän väliin. Minua kiinnostaa paljon enemmän se, miten Erkki Metsola onnistuu jälleen kerran kampittamaan Kari Kaukovaaran tai Tommi Jussila Kosti Sorjosen, Ossi Östelän ja muut metkumaakarit.

Olen koukussa kotimaisiin tv-sarjoihin, joita on suureksi onnekseni latailtu suoratoistopalveluihin. Ai sitä onnea, kun Helena Rouhiala pääsee Tahdon asiassa näyttämään närhenmunat petturimiehelleen tai Asko Kunkainen laittaa jauhot katalan Tom Turpeisen suuhun Elämän suolassa.

Kiinnostukseni kotimaisiin sarjoihin heräsi jo lapsuudessa. Olihan se tietysti hienoa, kun McGyver rakenteli verenpainemittarista, stetoskoopista ja herätyskellosta valheenpaljastuskoneen. Mutta enemmän innostuin Evolan sukuyhtiön vaiheista ja juonittelusta Vihreän kullan maassa.

Suurin suosikkini on ollut, ja on, Kotikatu. Se iski tajuntaan jopa niin kovasti, että pohdin vakavissani teologian opintoja, kun Janne Mäkimaakin sille tielle lähti. Puhumattakaan Onni Partasesta, jonka pärjääminen antoi uskoa vaikka mihin. Ja myönnettäköön, että shakkikin alkoi kiinnostaa, kun Martti Mäkimaa sitä Mirjan kanssa pelasi.

Kotikadun pariin on aina oikea aika palata. Vaikka sarjaa yritettiin pilata sen viimeisillä tuotantokausilla, siinä ei onneksi onnistuttu. Oli todella törkeää pilkkoa jaksot kahtia ja tuoda mukaan sellaisia henkilöhahmoja, jotka eivät tuntuneet millään tavalla aidoilta. Yritettiin alkaa olla Salkkareita, ja ihan suotta. Taantumusta ei kannata koskaan pitää tavoitteena.

Vaikutuksen on tehnyt tietysti myös Metsolat. Koko kansan Erkki näytti, että pohjaltakin päästään ylös, kun on tahtoa ja tukiverkosto. Sama päti myös Ristoon.

Muun muassa Kotikatu ja Metsolat on tullut katsotuksi muutamaan otteeseen. Parhaillaan uusintakatselmuskierroksellani pyörii mainio Pirunpelto. Sen jälkeen on jälleen Karjalan kunnailla -sarjan vuoro, sitten kenties Tahdon asian ja Elämän suolan.

Yksi kiinnostava piirre näissä kaikissa sarjoissa on niiden hahmokuvasto. Ihan varmasti jokaisesta kunnasta löytyvät luonnetyyppeinä niin sorajuipelo Kosti Sorjonen, oman elämänsä limanuljaska Ossi Östelä kuin kunnalliskieroilija Kari Kaukovaara. Usein onkin niin, että totuus on tarua ihmeellisempää.

Moni takavuosien hittisarja löytyy jo jostain suoratoistopalvelusta, mutta yhteen en ole vuosiin missään törmännyt. Milloin saa oman vuoronsa huikea sukutarina, yksi 1990-luvun kotimaisen tv-tuotannon kulmakivistä, Puhtaat valkeat lakanat? Muistattehan Raikkaat ja Kurpan?

Sarjoista keskusteleminen on oivallista ajanvietettä. Mikä on sinun suosikkisarjasi?

Kirjoittaja on Aamulehden kehityspäällikkö.