Keski-ikäinen kykenee tuntemaan puhdasta kuolemanpelkoa niin järvessä kuin kiipeilykeskuksessa, kirjoittaa Marika Lehto kolumnisaan.

Tänä kesänä olen liikkuessani pelännyt. Ensimmäinen kosketukseni kauhuun tuli, kun hankimme puolisoni kanssa märkäpuvut. Triathlon edellyttää avovesiuintia.

Olen rakastanut uimista lapsesta saakka. Olen puljannut kesät järvessä ja tuijottanut talvisin uimahallin kaakelipohjaa. Avovesiuinti oli silti yllättävän karmaisevaa. Kesäkuun alussa vesi oli vielä kylmää. Se tarrasi äkäisenä kasvoihin, kämmeniin ja jalkapohjiin. Haukoin henkeäni, kun kylmä vesi tunkeutui vetoketjun raosta sisään ja valui lannerankaani.

Kaikkein pahinta oli kuitenkin painaa pää veteen........

© Aamulehti