Oma raha: Aiemmin itsestään selvänä pidetty asia on noussut ratkaisevaksi, jotta saa asunnon myydyksi Tampereella

Parhaita tähtijuttuja: Jenni Uusitorppa pyytää vessa­käyntiinkin luvan kumppaniltaan – Pari kertoo valta­suhteestaan

Nuoruus ennen ja nyt: työt katosivat, paineet kasvoivat ja toivo horjuu

Nuorten epätoivo ei ole yllätys. Talousvaikeudet, pandemia, työttömyys, opiskelumurheet, sota, ilmastomuutos.

Uuden barometrin mukaan 50 prosenttia nuorista suhtautuu tulevaisuuteen pessimistisesti tai erittäin pessimistisesti.

Viisi vuotta sitten vastaava luku oli 28 prosenttia.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut asiantuntijaryhmän selvittämään syitä nuorten epätoivolle.

Julkisuudessa on ehdotettu äänestysikärajan laskemista, jotta nuoret voisivat vaikuttaa paremmin.

Voi, kyllä kaikki oli ennen paremmin. Muistelen ikävöiden omaa nuoruuttani, joka vierähti ilman suurempia vaikeuksia. Välivuodelle ja kesätöihin riitti tekijöitä – ja paikkoja.

Totta kai aika kultaa muistoja, mutta ongelmat olivat usein mitättömiä.

Luottamus tulevaan oli vahva. Mediakenttä näytti aivan erilaiselta kuin nyt. Printtilehdet elivät ja voivat hyvin. Tietokoneet ja kännykät olivat utopiaa.

Omaa nuoruutta on vaikea selittää tämän päivän Z-sukupolvelle, joka on ensimmäinen digitaalisessa maailmassa kasvanut sukupolvi. Mitä me teimmekään, kun ei voinut räplätä puhelinta tai istua tietokoneen äärellä. Meille oli aikaa ja töitä ei tuotu kotiin asti. Työ- ja vapaa-aika erottuivat selkeästi. Työuupumuksesta puhuttiin harvoin.

On vaikea asettua nuoren asemaan, kun omasta nuoruudesta on jo aikaa, mutta voi vain kuvitella, miten raskas taakanjako heillä on.

Lähdetään liikkeelle työttömyydestä. Nuorten työttömyysaste on yli kaksinkertainen muuhun väestöön verrattuna. Alku pitkälle työuralle on suurelle joukolle tyly.

Ja kun työn saa, oli se sitten pätkää tai vakinainen, on siitä pidettävä kiinni lujasti. Suorituspaineet ovat kovat. Riittämättömyyden tunne on tuttu vieras monelle.

Tämä sukupolvi sai osansa myös koronasta. Suomi oli kevään kiinni. Yhteyttä pidettiin tietokoneiden välityksellä. Yksinäisyys kasvoi.

Neljä vuotta sitten alkoi Ukrainassa sota. Turvallisuudentunne karahti kiville saman tien.

Tekoälykin pelottaa. Talous ei lähde nousuun, velkataakka kasvaa ja jää tulevien ikäluokkien harteille. Millainen onkaan maailma parin vuosikymmenen päästä? Mihin nuoria tarvitaan, pysähtyykö ilmastonmuutos?

Ei siis ole ihme, että uuden barometrin mukaan 50 prosenttia vastanneista nuorista suhtautuu tulevaisuuteen pessimistisesti tai erittäin pessimistisesti. Vastaava luku oli lähes puolta pienempi, kun asiasta kysyttiin edellisen kerran viitisen vuotta sitten.

Mitä voimme tehdä? Voimme toki kannustaa nuoriamme puhumaan peloistaan matalalla kynnyksellä, mutta tarvitaan järeämpiäkin otteita. Opetus- ja kulttuuriministeriö on onneksi havahtunut barometrin tulokseen. Ministeriö asetti asiantuntijaryhmän, joka ruotii syitä nuorten epätoivolle.

Yhtenä ratkaisuna on esitetty äänestysiän laskemista. Jotta nuoret voisivat vaikuttaa paremmin, äänestysikärajaa voitaisiin laskea parilla vuodella. Se olisi ensiaskel ja toisi nuorille varmuutta ja todisteen, että vanhemmat ikäpolvet arvostavat heitä. Tämä kaventaisi epäoikeudenmukaisuutta eri ikäpolvien välillä.

Vanhempani muistuttivat usein ankeista sotavuosista ja niiden jälkeisestä pulakaudesta. Vuodet olivat vaikeita, mutta kaiken keskeltä löytyi toivo. Toivoa ja tulevaisuudenuskoa tarvitaan nyt nuorille. Se on meidän kaikkien ikäpolvien etu.

Kirjoittaja on Aamulehden toimittaja.

Lue lisää kirjoittajalta

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Tuoreimmat tähtijutut

© Aamulehti