Eduskuntaan jätettiin 18.3.2024 kansalaisaloite, johon vaadittavat 50 000 allekirjoitusta kerättiin parissa viikossa. Aloite kertoo turhautumisesta ja väsymyksestä – ala on kriisissä. Aloitteessa todetaan, että laki määrittelee tällä hetkellä henkilöstömitoituksen, siis aikuisten ja lasten suhdeluvut koko päiväkodin tasolla, mutta nyt halutaan muutosta lakiin niin että suhdeluvut toteutuisivat jatkossa ryhmäkohtaisesti. Aloitteen tekijät odottavat eduskunnalta korjausta lakiin – ”mikromanagerointia”, sen sijaan, että eduskunnan ja palveluntuottajan roolit vihdoinkin selkiytettäisiin.
Aloitteesta huokuu kaipuu Sosiaalihallituksen normiohjaukseen, joka lakkautettiin 80-luvun lopussa. Jo tuolloin tarvittiin enemmän joustavuutta, ryhmäkokonormit poistettiin ja tilalle säädettiin suhdeluvut. Ala sai vapauden uudistua, mutta miten kävi. Ei ymmärretty, että poisoppiminen tiukasta normiohjauksesta vaati muutosjohtajuutta kaikilla organisaatiotasoilla – ala jäi ”heitteille”.
Alan koulutus on elänyt iät ajat ja elää edelleen yhdessä ainoassa totuudessa, ryhmäajattelussa. Ei siis ihme, että ala sai takaisin ryhmäkokoa koskevat normit muutama vuosi sitten. Sen sijaan päiväkotitasolla henkilöstömitoitusta ei muutettu. Nyt nämä normit, kolmen työntekijän ryhmät ja koko päiväkotia koskeva henkilöstömitoitus, ovat täysin ristiriidassa keskenään johtamisen näkökulmasta. Johdat siis ryhmiä ja yhtä aikaa yksittäisiä työntekijöitä, jotka itse kokevat kuuluvansa vain omiin ryhmiin. Voi kysyä, miten näitä lakeja laaditaan?
Varhaiskasvatuksesta puuttuu sekä kokonaiskuva uudistumisen tarpeesta että selkeä kehittämisen suunta, mutta myös kyky reagoida ja muuntautua joustavasti – tässä yhteiskunnallisessa ajassa. Alalla tulisi perehtyä myös tiimeistä tehtyihin tutkimuksiin. Karlgaard & Malonen mukaan (Team Genius 2015) kolmen hengen ryhmissä työskentely on usein kaoottinen. Näitä esimerkkejä on somessakin. Suositeltavin tiimikoko tutkijoiden mukaan on 5-9 henkeä. Hyvä johtaminen puolestaan kasvattaa ihmisten omaa aktiivisuutta ja vastuunottoa sekä auttaa työyhteisöä onnistumaan.
Monet työntekijät kertovat somessa kiireestä, stressistä, terveydellisistä haasteista ruokailun tapahtuessa yhdessä lasten kanssa. Tauot ovat lyhyitä, osa istuu jopa wc:ssä saadakseen olla hetken hiljaisuudessa – epäinhimillistä! Tiukat ryhmäkokonormit on kuin ”syöpä”, ala sairastuu hitaasti mutta varmasti.
Tarvitaan muutosta. Lakialoitteen sijaan nyt tarvitaan normivapaita kokeilukuntia kehittämään kannustavampaa työkulttuuria. Kokeilukuntamalli ei vaadi lisää rahaa, ainoastaan alan ulkopuolista koulutusta ihmisten johtamisesta suhteessa toiminnalle ja kasvatukselle asetettuihin velvoittaviin tavoitteisiin. Kokeiluista tehtävät vertailevat tutkimukset toisivat alalle uutta osaamista – syntyisi positiivinen kierre.
Oma päiväkotini, Kuperkeikka toimi aikana, jolloin ryhmäkokonormit oli poistettu (1993-2012). Kuperkeikka oli erilainen päiväkoti, jonka yhteisöllistä toimintaa kehitettiin vahvasti eri-ikäisten lasten (1v-6v) yhteisökasvatukseen perustuen – ilman ryhmäajattelua. Työprosessia kehitettiin tietoisesti ja tavoitteellisesti niin että toiminnasta saatiin mielekästä sekä lapsille että työntekijöille. Ongelmat, joita alalla on edelleen, ratkaistiin Kuperkeikassa uudenlaisella toimintatavalla.
Mitä enemmän normeja, sitä enemmän kuluu energiaa niiden toteutumisen seuraamiseen. Nyt energiaa tarvitaan uudistamaan alaa, innovatiivisia ratkaisuja tiukempien normien sijaan. On hyvä tiedostaa, että muutosta ei synny, jos päiväkodit eivät saa vapautta uudistaa toimintaansa itse.
Varhaiskasvatus tarvitsee normivapaita kokeilukuntia
13
1
06.04.2024
Eduskuntaan jätettiin 18.3.2024 kansalaisaloite, johon vaadittavat 50 000 allekirjoitusta kerättiin parissa viikossa. Aloite kertoo turhautumisesta ja väsymyksestä – ala on kriisissä. Aloitteessa todetaan, että laki määrittelee tällä hetkellä henkilöstömitoituksen, siis aikuisten ja lasten suhdeluvut koko päiväkodin tasolla, mutta nyt halutaan muutosta lakiin niin että suhdeluvut toteutuisivat jatkossa ryhmäkohtaisesti. Aloitteen tekijät odottavat eduskunnalta korjausta lakiin – ”mikromanagerointia”, sen sijaan, että eduskunnan ja palveluntuottajan roolit vihdoinkin selkiytettäisiin.
Aloitteesta huokuu kaipuu Sosiaalihallituksen normiohjaukseen, joka lakkautettiin 80-luvun lopussa. Jo tuolloin tarvittiin enemmän joustavuutta, ryhmäkokonormit poistettiin ja tilalle säädettiin suhdeluvut. Ala sai vapauden uudistua, mutta miten kävi. Ei ymmärretty, että poisoppiminen tiukasta normiohjauksesta........
© Uusi Suomi
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Tarik Cyril Amar
Rami G Khouri
Mort Laitner
Bradley Blankenship
