Tilanne työmarkkinoilla näyttää nyt siltä, että sopua on turha odottaa. Orpo joukkoineen jatkaa valitsemallaan linjalla ja muutokset runtataan läpi, miettimättä nykyistä hallituskautta pidemmälle. Kyse ei enää ole (jos koskaan olikaan) työllisyydestä vaan siitä, että nyt pyritään alentamaan yritysten palkkakustannuksia kaikin mahdollisin keinoin. Valtionvarainministeri Purrakin taisi mainita jossain yhteydessä, että emme ansaitse nykyistä elintasoamme. Palkansaajat ovat saaneet enemmän kuin ansaitsevat, joten takaisin ruotuun.

Otetaan esimerkiksi lakko-oikeuden rajoittaminen. Sille ei edes yritetä keksiä merkittäviä työllisyysvaikutuksia, koska niitä ei ole. Valtiovarainministeriön rakennepoliittisten toimien työllisyystavoitteiden seuranta -sivustolta on luettavissa vaikutustenarvioinnit hallituksen toimenpiteille.

Lakko-oikeudesta mainitaan mm. seuraavaa: ”Koska ehdotettujen muutosten arvioitu suora työpanosvaikutus on koko talouden mittakaavassa pieni (esimerkiksi tarkasteluajanjaksolla 2018–2022 työtaistelujen vuoksi menetettyjen työpäivien pohjalta laskettuna noin 0,003%–0,006% suhteessa koko talouden vuotuiseen kokonaistyöaikaan), jää mahdollinen epäsuora vaikutus työllisyyteen kuitenkin todennäköisesti vähäiseksi.”

Ja lisäksi:
”Hallituksen esityksessä työ- ja elinkeinoministeriö on arvioinut, että ehdotettujen muutosten työllisyysvaikutus olisi kokonaisuudessaan korkeintaan joidenkin satojen henkilötyövuosien suuruinen. Hallituksen esityksen sisältämän arvion mukaisesti VM odottaa kyseisten muutosten työllisyysvaikutusten olevan vähäinen.”

Miksi siis työllisyyden kannalta näinkin merkityksetön toimenpide on noussut niin merkittävään asemaan käynnissä olevassa työmarkkinakiistassa. Asia on jopa niin merkittävä, että hallitus on valmis ottamaan vastaan satojen miljoonien taloudelliset menetykset kansantaloudelle vs. hypoteettinen reilut 100 henkilötyövuotta! Eihän mikään järkevä hallitus toimi näin, jos takana ei ole ajatus siitä, että tämä hinta ollaan nyt valmiita maksamaan lopputuloksesta.

Lakko-oikeuden rajoittamisella pyritään heikentämään työntekijöiden asemaa ja viemään työntekijöiltä mahdollisuudet vaikuttaa palkkaukseen tai työsuhteen etuhin kiistoissa. Tavoitteena on pienin askelin alentaa Suomen palkkatasoa kilpailukyvyn nimissä. Toki tuottavat ja elinvoimaiset yritykset ovat meidän kaikkien etu. Mutta kannattavan yrityksen tuottavuuden tulisi syntyä jostain aivan muusta kuin siitä, että vain työntekijät ja palkat joustavat.

Lähde, lainaukset: Valtiovaraiministeriö. https://vm.fi/tyollisyystavoitteiden-seuranta.