Olen jo pari kertaa kirjoittanut aiheesta Naton komentokeskukset. Myönnän, että Norfolk herättää kiinnostusta – ja kiinnostava se tietenkin on. Kuitenkin lähempi arviointi nostaa Brunssumin arvoa, kun asiaa tarkastelee sotatoimitasolla. On kuitenkin selvää, että Suomi saa Norfolkista riittävästi tietoa, vaikka pysyisimme Brunssumissa. Operatiivisella tasolla Suomi ei yllä antamaan sotilaallista lisäarvoa Yhdysvalloille, Isolle-Britannialle tai Kanadalle. Norjan rooli Norfolkissa on suoraan sidoksissa sen rannikon ja merialueen pituuteen Norfolkin vastuualueen kiinteänä osana.

Suomessa yhä elää vanha jako paremmat Pohjoismaat versus muut Venäjän reunavaltiot. Maantieteelle emme voi mitään, kuuluu vanha oppi. Suomen vienti ja tuonti kulkevat Itämeren kautta. Jo tämä tekijä yksin painottaa Brunssumia. Suomen sotakone on rakennettu ja sitä rakennetaan jatkossa maavoimia painottaen. Se on erinomainen asia. Suomen maavoimat ja niihin sidotut ilma- ja merivoimien operatiiviset tukikyvykkyydet eivät ole parhaimmillaan Pohjois-Atlantilla vaan kotimaisemissa Itämeren suunnalla. Painotus jälleen Brunssumin hyväksi. Samalla Yhdysvaltojen kanssa allekirjoitettu DCA sopimus tarkoittaa sekin Yhdysvaltojen roolia Suomessa ja Itämeren suunnalla, ei Suomen panosta Pohjois-Atlantilla. Argumentti siis jälleen Brunssumin hyväksi.

Naton välitön merkitys Suomen kannalta tarkoittaa tarpeen vaatiessa yhteistä lähitaistelua Itämerellä, sen rannoilla sekä pitkällä rajallamme Venäjän kanssa. Putinia varmasti nyppii tosiasia, että Neuvostoliiton aikainen Mare Sovieticum on tänään käytännössä Naton sisämeri. Lyhyt historian kurssi jo kertoo tämän faktuaalisen seikan. Venäjän kannalta hankala asia on, että Itämeren hallinta edellyttää laajaa onnistunutta hyökkäystä historiallisia Itämeren rantavaltioita vastaan. Yksikin hyökkäyssuunta Naton jäsentä vastaan aktivoi keskeisen 5. artiklan. Venäjä on kuitenkin juuriltaan mannermaavaltio Euroopan suunnalla. Tässä näen suoran linkin Putinin Venäjän laittoman Ukrainassa aloittaman sodan kytkeytymisen Itämeren asemaan. Suomen lähituntumassa todella soditaan.

Itämeren suunnalla on ollut viime aikoina huolestuttavaa toimintaa, kuten vedenalaisen infrastruktuurin vahingoittamista. Idässä muhii ajatus Suomenlahden kontrolloimisesta, kuten ennenkin on ollut asianlaita. Laivastotukikohtako Suomenlahdelta polttelee mieliä? Ei onnistu. On Venäjän vuoro sopeutua realiteetteihin tällä alueella.

Presidentti Putin on määrännyt viranomaisia etsimään Venäjän keisarikunnan sekä Neuvostoliiton omistuksia niiden aikoinaan hallitsemilta alueilta. Vaikka Suomi ei kuulu Neuvostoliiton ajan tutkintaan, Suomi oli 1809-1917 itsehallinnollinen osa Venäjän keisarikuntaa aina Pietarin porteille asti. Vaikka Putin vetäisi vesiperän hankkeellaan, se heijastelee Putinin etsimien suurvaltarajojen ikään kuin ”omistamista”. Tämäkin veto on syytä pitää mielessä, eikä ylenkatsoa sitä. Pohjoisella Itämerellä Putinia paikannimet Bomarsund, Hanko ja Porkkala voivat houkutella, kun on päässyt sotajalalle.

Vain voima pitää Putinin aloillaan. Siksikin valintani on Brunssum.