Rahasta on nolo puhua, omista rahoistaan varsinkin, mutta puhutaan nyt vähän kuitenkin.

Verotuspäätöksestä katsoin, että maksoin viime vuonna ansiotuloistani veroa 34 388,71 euroa. Tämä sen jälkeen, kun olin tehnyt kaikki mahdolliset vähennykset: melkein 5000 euroa sain vähennettyä sijoittamalla vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen, ja sen lisäksi olen saanut vähennykseen koulutusmenoja ja työhön liittyviä materiaalihankintoja, on työtulovähennystä, työhuonevähennystä, erityistä alijäämähyvitystä ja vaikka mitä. Kirkkoonkaan en kuulu, joten säästyn kirkollisverolta.

Ja silti jäi tuloverona maksettavaa melkein kolme tonnia kuukaudessa. Ei paljon naurata.

Varsinaista veroprosenttiakin hyytävämpi on marginaalivero. Se tarkoittaa, kuinka monta prosenttia lisätuloista napataan veroina pois. Omalla kohdallani marginaalivero on lähes 60 %.

Toisin sanoen kun teen enemmän töitä ja ansaitsen satasen, siitä jää käteen vähän päälle neljäkymppiä. Tuo on jo niin absurdi jakosuhde että se jo vähän naurattaakin.

En tässä nyt mäkätä siksi, että haluaisin varsinaisesti rikastua. Sitä paitsi veroeurot menevät hyviin tarkoituksiin, ei siinä mitään; kannatan hyvinvointivaltiota.

Mutta sellaisen toiveen esitän, että yhteiskunta ei aivan näin ankarasti rankaisisi työnteosta. Akavan puheenjohtaja Maria Löfgren tiivisti ongelman äskettäin Helsingin Sanomissa: ”Mitä järkeä on ponnistella enemmän, kun palkat eivät nouse ja verotus on korkea? Miksi ihminen tavoittelisi parempaa työtä tai parempaa palkkaa tai parempaa työuraa, kun siitä ei pääse hyötymään?”

Hyviä kysymyksiä, mutta toisaalta ei hätää. On nimittäin olemassa työntekoa vaivattomampi tapa hankkia rahat arjen pyörittämiseen ja kodin hankintoihin! Pitää pikkaisen naksutella verkkopankissa, ja rahaa tulee.

Olen kokeillut, aika helppoa on.

Kas näin se menee. Töitä tehdään ensin sen verran että kertyy sopiva alkupotti. Sitten ostetaan ja myydään. Toimenpiteen aikana voi maata kätevästi kotisohvalla läppäri sylissä tai istuksia kahvilassa.

Jos esimerkiksi ostaa jotain osaketta kymppitonnilla ja se kallistuu viikossa 5 %, sen voi saman tien myydä ja rahaa tulee helpot 500 euroa, muutamalla klikkauksella. Jos käy huono tuuri ja osakkeen arvo putoaa, silloin sen voi myydä ja ostaa kohtapuoliin takaisin. Verottajan silmissä on kertynyt tappiota, jonka voi vähentää muualta saaduista myyntivoitoista. Verot on siis helppo pitää pieninä, ja kyllä se osake suurella todennäköisyydellä jonain päivänä nouseekin.

Jos ostaa sellaisten vakaiden yhtiöiden osakkeita, jotka jakavat osinkoa, se vasta vaivatonta tulovirtaa onkin. Osingot ropisevat tilille automaattisesti, ja niistä maksetaan veroa alle 26 % – eikä sitäkään, jos vastaavasti myy pakkaselle vajonneita osakkeita pois ja ostaa ne takaisin.

Ei ihme, että eräs kaverini on vähentänyt työnteon minimiin. Nyt hän naksuttelee ja tienaa huomattavasti enemmän kuin ne työkaverit, jotka vielä puurtavat täyttä päivää.

Verotuksen logiikka puistattaa. Suomessa verottaja käy omalla työllä ansaittuun rahaan kiinni kuin hyeena – jopa Ruotsissa keskituloisen veroaste on noin kuusi prosenttiyksikköä alempi – mutta omaisuustulojen verotus on meillä keveää. Suomessa kannattaa periä, pelata ja vaurastua vaikkapa oman asunnon verottomalla myyntivoitolla.

Ja naksutella.

Mediakin tekee tässä osansa. Toistuvasti luemme haltioituneita juttuja ihmisistä, jotka ovat aloittaneet pienellä summalla mutta veivanneet itselleen pörssissä itselleen kelpo varallisuuden. Saamme kuulla, että he ovat saavuttaneet jo nuorehkolla iällä ”taloudellisen riippumattomuuden”. Eli heidän ei tarvitse tehdä töitä.

Voisi kuvitella, että yhteiskunta ei ole terveellä pohjalla jos se ei kannusta tekemään työtä kuin sen verran, että kerää pohjapotin pörssipeleihin. Eipä tuo ole kovin terve viesti nuorillekaan, joiden huomaan hämmentävän laajasti ymmärtäneen, ettei työnteko kannata. Vähäisimmällä kunnianhimolla varustetut laskevat Kelan tukien varaan, pikkaisen tavoitteellisemmat uskovat pörssipeleihin.

Työnteosta puhuu harva.

Äskettäin hallitus halusi kokoomuksen johdolla tehdä pörssivatkauksen entistäkin kannattavammaksi. Osakesäästötilin alkupotti nimittäin tuplattiin 50 00 eurosta 100 000 euroon. Tilillä voi käydä jatkuvaa osakekauppaa ilman että tarvitsee pulittaa myyntivoitosta veroa senttiäkään, vero maksetaan vasta kun nostaa rahat ulos.

Oikeiston ajatuksenjuoksu on ristiriitaista. Sen puheenparteen on juurtunut vahva paheksunta sitä kohtaan, että joku saa rahaa ilman työntekoa, mutta tämä koskee näemmä vain köyhiä, niitä toimeentulotuella ja asumistuella loisivia. Kun varakkaat naksuttelevat ilman minkäänlaista työpanosta itsensä vielä varakkaammaksi, se ilmeisesti on vain tervetullutta ”kansankapitalismia”.

En ymmärrä.

Mutta mennään nyt tällä sitten, vähennetään palkkatyötä ja naksutellaan. Kuten Timo Soini sen joskus sanoi: ”Sitä vettä melotaan, mikä kanootin alta löytyy.”

QOSHE - Työnteko ei kannata – pitää naksutella! - Arno Kotro
menu_open
Columnists Actual . Favourites . Archive
We use cookies to provide some features and experiences in QOSHE

More information  .  Close
Aa Aa Aa
- A +

Työnteko ei kannata – pitää naksutella!

6 1
26.11.2023

Rahasta on nolo puhua, omista rahoistaan varsinkin, mutta puhutaan nyt vähän kuitenkin.

Verotuspäätöksestä katsoin, että maksoin viime vuonna ansiotuloistani veroa 34 388,71 euroa. Tämä sen jälkeen, kun olin tehnyt kaikki mahdolliset vähennykset: melkein 5000 euroa sain vähennettyä sijoittamalla vapaaehtoiseen eläkevakuutukseen, ja sen lisäksi olen saanut vähennykseen koulutusmenoja ja työhön liittyviä materiaalihankintoja, on työtulovähennystä, työhuonevähennystä, erityistä alijäämähyvitystä ja vaikka mitä. Kirkkoonkaan en kuulu, joten säästyn kirkollisverolta.

Ja silti jäi tuloverona maksettavaa melkein kolme tonnia kuukaudessa. Ei paljon naurata.

Varsinaista veroprosenttiakin hyytävämpi on marginaalivero. Se tarkoittaa, kuinka monta prosenttia lisätuloista napataan veroina pois. Omalla kohdallani marginaalivero on lähes 60 %.

Toisin sanoen kun teen enemmän töitä ja ansaitsen satasen, siitä jää käteen vähän päälle neljäkymppiä. Tuo on jo niin absurdi jakosuhde että se jo vähän naurattaakin.

En tässä nyt mäkätä siksi, että haluaisin varsinaisesti rikastua. Sitä paitsi veroeurot menevät hyviin tarkoituksiin, ei siinä mitään; kannatan hyvinvointivaltiota.

Mutta sellaisen toiveen esitän, että........

© Uusi Suomi


Get it on Google Play