Julkaisin tämän jo Facebookissa linkattuna uutiseen UPIn tutkija Charly Salonius-Pasternakin kyynelettömyydestä Navalnyin kuoleman takia, mutta päätin sitten julkaista juttuni myös täällä. Tässä se on. Asiasanaa ei oikein löytynyt Puheenvuoron tarjoamalta listalta.
Minäkään en itke Aleksei Navalnyin kuolemaa, mutta en siksi, että hän oli venäläinen nationalisti, vaan siksi, että säästän kyynelet, jos ne ovat tullakseen, lähisukulaisten ja lähimpien ystävien poismenoon. Shokki ja järkytyskään eivät oikein kuvaa tunteitani, sillä ne edellyttäisivät yllätystä, eikä sitä tässä voi kokea. Jos kaikki tuntemukset olisi pakko yhteen sanaan tiivistää, inho voisi olla se sana.
Mutta jos ja kun koettaa ymmärtää (sanan kognitiivisessa, ei emotionaalisessa merkityksessä), miksi tämä kuolema tapahtui juuri nyt, on irrottauduttava tuntemuksista ja asennoiduttava – ainakin yritettävä asennoitua – asiaan kuten uskoisin asennoituvan niiden, joiden kynsissä Navalnyi oli myrkyttämiseen saamansa hoidon jälkeen Venäjälle palattuaan. Kyynisen, brutaalin reaalipoliittisesti.
Tässä katsannossa on ensimmäinen vaihtoehto se, että hänet murhattiin sanan kirjaimellisessa merkityksessä juuri nyt, 16.2.2024. Aihetodiste tämän vaihtoehdon puolesta on, että häneen oli oltu yhteydessä vain pari päivää aikaisemmin eikä merkkejä välittömästi lähestyvästä kuolemasta ollut havaittu. Ihminen voi tosin kuolla nopeasti normaaleissakin olosuhteissa, saati niissä joissa Navalnyitä pidettiin, ilman että siitä on selviä merkkejä etukäteen, joten tämä todiste ei ole konklusiivinen.
Jos näin tehtiin, herää kysymys, miksi juuri nyt. Siihen vastaamiseksi olisi tiedettävä, millaisia aivoituksia Venäjän valtaregiimillä, aina sen johtajaa myöten, on Navalnyille varatusta kohtalosta ollut, ja sopiko murha juuri nyt niihin. Ainoa riittävän suuri asia, jonka itse näen tähän suuntaan viittaavan, on lähestyvä presidentinvaali – sikäli kuin sitä nyt vaaliksi on syytä kutsua. On ajateltavissa, että Navalnyin arveltiin voivan häiritä tätä kruunajaistapahtumaa jollain tavalla niin, että hänestä kannatti päästä eroon, vaikka siitä on regiimin näkökulmasta kielteisiäkin seurauksia. Muitakin syitä voi olla, mutta sellaisten löytämisen ei ole minulla edellytyksiä.
Toinen vaihtoehto on, että tarkoitus ei ollut hänen kuolemansa vielä nyt, ja että se siis tapahtui ilman aktiivista murhatoimenpidettä. Siinä tapauksessa hän on siis kuollut ”luonnollisista” syistä esimerkiksi elimistön nääntymiseen ankarissa ja yhä ankarammiksi järjestetyissä olosuhteissa, johdonkin sairaskohtaukseen tai yhdistelmään edellä mainituista.
Tämä jälkimäinen vaihtoehto tuntuu itse asiassa todennäköisemmältä kuin ensi mainittu, ainakin kahdesta syystä. Toinen on, että Navalnyin hengissä pysyminen ja siis kärsimykset palvelivat ja oli tarkoitettukin varoittavaksi esimerkiksi kaikille, joilla on houkutusta nousta regiimiä vastaan. Toisekseen, edellä mainitun, tulossa olevan vaalinäytelmänkin takia hengissä pitämisestä olisi ollut enemmän hyötyä kuin murhasta ennen sitä. Tai ehkä asia pitäisi ilmaista niin, että murhasta ennen sitä olisi ollut enemmän haittaa kuin hengissä pitämisestä. Tämä tietenkin sillä varauksella, että Kremlin valtiaan perimmäisistä aivoituksista on ulkopuolisen mahdoton saada selvää.
Olipa kumpi tahansa vaihtoehto oikea, vastuu Navalnyin kohtalosta on ilmiselvästi regiimillä, ja hänen saavuttamansa aseman takia sen ylimmällä johtajalla. Navalnyi ei varmasti ollut länsimaisen liberaalin demokratian muotin mukainen poliitikko ja olisi valtaan päästessään saattanut osoittautua jopa lännen vastustajaksi, mutta mitään rikollista, tuskin edes Venäjän sinänsä vinoutuneen lainsäädännön mukaista rikosta, hän ei ollut tehnyt. Kyynisin ja paljastavin, joskaan ei rangaistuksena raskain teko häntä vastaan oli panna hänet vankilaan muka ehdonalaisrikkomuksesta sen jälkeen kun hänet oli ensin myrkytetty ja sitten päästetty ulkomaille hoitoon, josta hän ei olisi mitenkään voinut ehdonalaisvalvojalle ilmoittautua. Paljastavin teko oli siksi, että se todisti rajattoman vallantäyteyden, jota regiimi tuntee ja jonka se haluaa tehdä tiettäväksi kaikille ja tietenkin ensi sijassa omassa maassa oleville potentiaalisille kapinoijille. Tämän alkukiihdytyksen jälkeenhän Navalnyi alistettiin yhä uusille tekaistuille syytteille ja yhä raskaammille tuomioille, ja hänen olosuhteitaan kiristettiin systemaattisesti hänen murtamisekseen.
George Orwellin kuuluisassa dystopiassa ”1984” regiimi ei tyydy vain murskaamaan vastustajiensa vastarintaa; se pyrkii – ja pystyy – murtamaan heidän mielensä niin, että he lopulta pettävät rakkaimpansa ja rakastavat isoa veljeään. En tiedä, ovatko Putin ja hänen regiiminsä lukeneet Orwellia, mutta olivat tai ei, Navalnyin tapaus, joka tietenkin on vain näkyvin jäävuoren huippu, todistaa kirjailijan profeetallisuudesta. Ajatusrikoksia hänen ”rikoksensa” olivat. Ehkä Navalnyin mieltä ei tosimaailmassa olisi saatu murrettua, mutta ruumis olisi varmasti saatu, ja ehkä niin jo kävikin.
Murha se siis oli jopa tapauksessa, tässä katsannossa.
Murha mikä murha
6
0
17.02.2024
Julkaisin tämän jo Facebookissa linkattuna uutiseen UPIn tutkija Charly Salonius-Pasternakin kyynelettömyydestä Navalnyin kuoleman takia, mutta päätin sitten julkaista juttuni myös täällä. Tässä se on. Asiasanaa ei oikein löytynyt Puheenvuoron tarjoamalta listalta.
Minäkään en itke Aleksei Navalnyin kuolemaa, mutta en siksi, että hän oli venäläinen nationalisti, vaan siksi, että säästän kyynelet, jos ne ovat tullakseen, lähisukulaisten ja lähimpien ystävien poismenoon. Shokki ja järkytyskään eivät oikein kuvaa tunteitani, sillä ne edellyttäisivät yllätystä, eikä sitä tässä voi kokea. Jos kaikki tuntemukset olisi pakko yhteen sanaan tiivistää, inho voisi olla se sana.
Mutta jos ja kun koettaa ymmärtää (sanan kognitiivisessa, ei emotionaalisessa merkityksessä), miksi tämä kuolema tapahtui juuri nyt, on irrottauduttava tuntemuksista ja asennoiduttava – ainakin yritettävä asennoitua – asiaan kuten uskoisin asennoituvan niiden, joiden kynsissä Navalnyi oli myrkyttämiseen saamansa hoidon jälkeen Venäjälle palattuaan. Kyynisen, brutaalin reaalipoliittisesti.
Tässä katsannossa on ensimmäinen vaihtoehto se, että hänet murhattiin sanan kirjaimellisessa merkityksessä juuri nyt, 16.2.2024. Aihetodiste tämän vaihtoehdon puolesta on, että häneen oli........
© Uusi Suomi
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Mort Laitner
Rami G Khouri
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
