Olen ihmetellyt pienen ikäni tätä erilaisten ansiomitalien ja kunniamerkkien jakoa näin itsenäisyyspäivän tienoolla. Johtunee jonkun mielestä kateudestakin, koskaan en ole itse ollut jaon kohteena, edes ehdokkaana, enhän ole mitään mainittavaa aikaan saanutkaan elämäni millään saralla. Näyttää näin ruohonjuuritason tallustajan näkövinkkelistä, että erilaiset arvonsa tuntevat yhdistykset yms meikäläiselle tuntemattomat populat jakavat näitä prenikoita jäsenilleen nostaakseen niillä ensin toistensa arvoa ja arvostusta ja toivovat seuraavassa jaossa osumaa omalle kohdalleen. Ei kai tässä ajattelussa ja jakomenettelyissä mitään sinänsä väärää ole, mutta toteutuuko paljonpuhuttu tasa-arvo ja yhdenmukainen kohtelu tällöin huomionosoituksen kohteeksi tulevia ja varsinkin niitä kokonaan vaille jääviä?
Ainut näkyvä huomionosoitus jonka olen joskus julkiselta taholta tekemisistäni saanut on rauhanturvatehtävien YK-muistomitali ja ohessa rauhanturvajoukoille jaettu Nobelin rauhanpalkinto, tosin ilman sitä rahapottia.
Sotilasurani reservissä on tuottanut muutaman ylennyksen ja sekin on tulosta käytyjen kertausharjoitusvuorokausien määrästä, ei niinkään laadusta tai saavuttamistani urotöistä Suomen Puolustusvoimille. Viimeisistä kertausharjoituksista on vierähtänyt lähes 20 vuotta, joten ei tarvitse enää odotella siltäkään puolelta lisää kiiltävää.
Sotilasarvoa osoittaviin ”jämiin” liittyy kohdallani myös yksi hiukan erikoinen episodi. Tein eräässä kertausharjoituksessa aikaa sitten omavaltaisen päätöksen joka ei mennyt ihan ohjesäännön ja kertausharjoitusohjeistuksen mukaan. Sen huomasivat ja kuulivat lähes kaikki siihen harjoitukseen osallistujat, myös harjoitusta johtava upseeristo.
Tekemäni töllöntyö liittyi harjoituksessa käytettyyn radio- ja puhelinliikenneviestintään jossain Itä-Suomen alueella, ties vaikka itärajan takana. Silloin välimme naapurimaahamme olivat vielä ymmärtääkseni jokseenkin ”sovitulla” tolallaan ja tuskin näistä mahdollisesti aiheuttamistani sotasalaisuuksien paljastumisista oli isänmaallekaan kovin suurta haittaa. Itse koin suorastaan pelastaneeni harjoituksen onnistumisen sen viimeisinä päivinä, kun oivallukseni tuloksena saimme viestiliikenteen toimimaan loppuajalla halutulla tavalla. Olimme olleet osin toimimattomien yhteyksien piinassa jo useamman päivän.
Ohjesääntöjä piittaamattomasta toiminnastani johtuen eräs harjoituksen viestiliikenteestä vastaava upseerismies sai toimintani takia hepulin ja hän otti minut kiinni itse pahanteosta eräältä viestiradioasemalta itärajan tuntumasta, hyvä kun ei vieraan vallan agentiksi syytetty. Tuohtuneena kapiukko sanoi minulle menettäväni sotilasarvoni menettelyni takia. Raapaisin samantien toiselta puolen kaulusta jämäni irti ja tarjosin niitä sotaherran käteen saatesanoin: Jos näistä on sinulle joku hyöty ota pois, minä en näitä tarvitse.
En muista tilanteen tarkkaa sananvaihtoa, mutta tunnetilani sen sijaan varsin hyvin. Minullakin kiehahti, koska harjoituksen ohjeistus tietyiltä osin oli laadittu jokseenkin ei-ymmärrettävästi ja harjoitus oli menossa pahasti pieleen yhteyksien puuttumisen takia, liekö kyseinen sotaherra ollut itse laatimassa ohjeistusta radiokaluston käyttöön harjoituksessa, en tiedä. Tämä nappiherra oli tässä tapauksessa esimiesasemassa minuun nähden, mutta tuskin hänen valtuutensa olisivat riittäneet sotilasarvoni alentamiseen, näin veikkaisin.
Palattuani harjoituksen esikuntaan, kävin komentopaikalla jonkin asian vuoksi ja harjoituksen johtaja tuumasi ohimennen minulle, että tällä miehelläpä on tuttu ääni. Hän jatkoi, joskus sodassakin kaikki käytettävissä olevat keinot ovat sallittuja tilanteen hoitamiseksi hyvään lopputulokseen.
Käytin radioliikenteessä harjoituksessa kiellettyä, salaamatonta puhetta viestini välittämiseen. Digi teki vasta tuloaan tuolloin sotilasviestiliikenteeseen. Loppuharjoituksessa ei tarvinnut enää turvautua salaamattomaan tiedonsiirtoon ja siihen lienee osallisena silloin muistaakseni ylikersantin jämillä varustetun reserviläisen tottelemattomuus. Antti Rokan tapaisia järriköitä tarvitaan ehkä joskus jatkossakin Suomen itsenäisyyttä puolustettaessa. Jossain neljän seinän sisällä suunnitellut ohjeistukset kun eivät osu aina ihan kohdalleen todellisessa tilanteessa.
Menikö jokainen mitali ja ylennys, jopa kutsu pressan linnan itsenäisyyspäivän juhlaan tänä vuonna oikeaan osoitteeseen, oikealle ihmiselle? Jospa se oikea mitali, kunniamerkki ja kutsu linnaan osuisi seuraavalla kerralla sinullekin, joka olet sen oikeasti ansainnut.
t. ariukki res.vääp
The post Vain yksikö joukosta poissa? appeared first on SavoBlogit.
Vain yksikö joukosta poissa?
7
0
07.12.2023
Olen ihmetellyt pienen ikäni tätä erilaisten ansiomitalien ja kunniamerkkien jakoa näin itsenäisyyspäivän tienoolla. Johtunee jonkun mielestä kateudestakin, koskaan en ole itse ollut jaon kohteena, edes ehdokkaana, enhän ole mitään mainittavaa aikaan saanutkaan elämäni millään saralla. Näyttää näin ruohonjuuritason tallustajan näkövinkkelistä, että erilaiset arvonsa tuntevat yhdistykset yms meikäläiselle tuntemattomat populat jakavat näitä prenikoita jäsenilleen nostaakseen niillä ensin toistensa arvoa ja arvostusta ja toivovat seuraavassa jaossa osumaa omalle kohdalleen. Ei kai tässä ajattelussa ja jakomenettelyissä mitään sinänsä väärää ole, mutta toteutuuko paljonpuhuttu tasa-arvo ja yhdenmukainen kohtelu tällöin huomionosoituksen kohteeksi tulevia ja varsinkin niitä kokonaan vaille jääviä?
Ainut näkyvä huomionosoitus jonka olen joskus julkiselta taholta tekemisistäni saanut on rauhanturvatehtävien YK-muistomitali ja ohessa rauhanturvajoukoille jaettu Nobelin rauhanpalkinto, tosin ilman sitä rahapottia.
Sotilasurani reservissä on tuottanut muutaman ylennyksen ja sekin on tulosta käytyjen kertausharjoitusvuorokausien määrästä, ei........
© SavoBlogit
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Andrew Mitrovica
Mort Laitner
Nikkei Editorial
Ali Fathollah-Nejad
Rami G Khouri
