Samana vuonna, kun Remu Aaltonen ja Sauli Niinistö syntyivät Suomessa ja Keke Rosberg Ruotsissa, syntyi Englannissa Edinburghin herttuattarelle ja herttualle poika, joka sai nimekseen Charles. Toissa vuonna hänen päähänsä painettiin kuninkaan kruunu etunimen perään liitettiin järjestysluku, joka roomalaisena numerona merkitään III.

Charles Philip Arthur George Mountbatten-Windsor sai jo prinssinä – ei tosin pikku – kuningasajatuksen, että moderni arkkitehtuuri on pahasta. Hän perusti verkoston, joka nykyään edistää perinteisiin pohjautuvaa rakentamista, arkkitehtuuria ja kaupunkisuunnittelua.

Edistämistä edistetään käymällä rakentavaa keskustelua eli järjestämällä muun muassa äänestys siitä, onko Salon seurakuntatalo Suomen rumin rakennus. Suomessa Charlesin verkosto kantaa nimeä Arkkitehtuurikapina.

Seurakuntatalon istuvuutta ympäristöön kuvataan, että se sopii perinteisten naapuritalojen viereen kuin hapansilakka hääkakkuun. Ei ehkä SAFA:n auktorisoimaa terminologiaa, muttamaantieteellisestiosuvaa. Seurakunnan naapurista saa tosiaan hääkakun ja torilta sen päälle silakan.

Kirkollisen konttorikiinteistön lisäksi rumimpien rakennusten ehdokaslistalla on myös asuinkerrostaloja eli suomalaisten koteja.

Kaivattua keskustelua onkin syntynyt. Palstoilla yleisö on yhtynyt kapinallisten näkemykseen seurakuntatalon rumuudesta.

Salo aikoo asuntomessukaupungiksi, ja sehän merkitsee myös runsasta uutta rakentamista. Vaihtoehtoja on kaksi. Tehdään lisää kookkaita ja kulmikkaita rakennuksia ja totutetaan konservatiiviset kansalaiset uuteen kaupunkikuvaan. Tai rakennetaan jotain ihan muuta niin, että ensi vuosikymmenellä arkkitehtuurin kapinalliset löytävät Salosta ehdokkaan Suomen kauneimmaksi rakennukseksi.

Yhtä asuntomessukohdetta on suunniteltu Ollikkalaan entiselle kaupunginpuutarhan alueelle. Mitään ei voi tehdä ilman ekologisuutta, ja niinpä asuntomessuillakin on kaupunkikuvaa kehitettävä kestävästi.

Ollikkalassa puutarhan naapurissa on menossa Salon Vuokratalojen kokeilu, jossa tutkitaan, kuinka nopeasti betonikerrostalo palaa luonnontilaan, jos sen rappeutumista ei häiritä.

Kaupunkikuvaan vaikuttavat muutkin kuin talot. Niiden edessä liikkuu ihmisiä, jalan ja erilaisilla kulkupeleillä.

Onneksi väen vanheneminen kohentaa kaupunkikuvaa kuin itsestään. Kuningas Charlesin harmaus alkaa olla pääväri.

Esteettisyyden nimissä laatikkomaisten näennäismaastureiden sijasta katujen varsille pitäisi pysäköidä sulavalinjaisia urheiluautoja. Ja kun muistetaan, kuka arkkitehtuurikapinan on aloittanut, polkupyöräksi kelpaa vain vanha Monark.