Länsimailta löytyi koronakriisissä päättäväisyyttä ja tahtoa. Nyt niitä tarvittaisiin Ukrainassa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Venäjän itsevaltias Vladimir Putin on uhannut tuhota Ukrainan – ja uhonnut käyvänsä Ukrainassa ”pyhää” sotaa ”epäystävällistä” länttä vastaan. Kuva: Alexander Nemenov / AFP / Lehtikuva
Venäjän itsevaltiaan Vladimir Putinin hyökkäyssota on kylvänyt tuhoa ja kuolemaa Ukrainassa alun kolmatta vuotta eikä sodalle näy loppua.
Venäjä pitää hallussaan isohkoa osaa Ukrainan kamarasta ja etenee vähä vähältä mutta ei hevin saavuta tavoitteitaan eikä varsinkaan vetäydy vapaaehtoisesti.
Ukraina pitää suurin uhrauksin ja läntisen tuen turvin puoliaan mutta on alakynnessä eikä kykene Venäjän häätämiseen.
Länsimaat ovat sodan alusta asti tukeneet Ukrainaa ja lupaavat jatkaa tukemista "niin kauan kuin tarpeen". Lupaus ei kuitenkaan kuulu "niin paljon kuin tarpeen" – ja juuri siksi sota yhä jatkuu.
Vertailun vuoksi: Venäjän suurhyökkäyksestä on suurin piirtein yhtä pitkä aika kuin Ukrainaa tukevilta länsimailta kului koronapandemian taltuttamiseen.
Sota on toki eri asia kuin viruspandemia, ja Putin on pahantahtoinen ihminen eikä tahdoton virus, mutta kumpikin on paitsi vaarallinen myös torjuttavissa oleva uhka.
Miten uhan torjuminen sujuu tai on sujumatta, se riippuu uhan laadun lisäksi siitä, miten päättäväisesti uhkaa torjutaan.
Länsimaiden johtajat vaikuttavat suhtautuvan Venäjän uhkaan ja Ukrainan tukemiseen selvästi huolettomammin kuin suhtautuivat koronaviruksen taltuttamiseen.
Koronavirus ja -pandemia talttuivat nopeammin kuin pandemian alkuvaiheissa oli perusteltua toivoa. Näin kävi pitkälti sen ansiosta, että viruksen torjuntaan ohjattiin monin paikoin niin paljon varoja kuin oli tarpeen vitsauksen voittamiseksi.
Esimerkiksi EU-maat kykenivät käyttämään koronatoimiin liki rajattomasti varoja sen jälkeen, kun EU kytki taloussääntönsä pois päältä ja keskuspankit käytännössä takasivat valtioiden rahoituksen velkakirjaostoillaan.
EU-maat onnistuivat sopimaan jopa yhteisestä velkarahoituksesta peräti 800 miljardin euron avustusten ja tukiluottojen jakamiseksi jäsenmaille koronakriisin jälkeiseen elvytykseen.
Kun EU:n yhteisen tukipotin päälle lasketaan jäsenmaiden omat koronakulut ja -tuet, kasvavat koronan torjuntamenot pitkälti yli tuhanteen miljardiin euroon.
Koronatukien ja -toimien kulut näkyvät toki nyttemmin Suomen ja muiden EU-maiden julkisen talouden velkaluvuissa, mutta ilman päättäväisiä toimia kriisi olisi pitkittynyt ja jälki olisi ollut kuolleisuus- ja konkurssitilastoissa julmempaa kuin nyt velkatilastoissa.
Tämän koronavertauksen ei ole tarkoitus esittää, että Ukrainalle olisi äkisti ohjattava EU-maiden tai muidenkaan länsimaiden piikkiin tuhannen miljardin euron apupaketteja tai arvailla, kuinka paljon ja minkälaista tukea Ukraina tarvitsee Venäjän häätämiseen.
Sen sijaan tarkoitus on huomauttaa, että länsimailla olisi kyvyt ja keinot ja varaa oikeastaan minkä mittaiseen ja hintaiseen tukeen tahansa, minkä puolustusteollisuuden tuotantorahkeet ja toimituskyky – ja päättäjien poliittinen kantti – kestävät.
Ukrainalle toimitetut ja luvatut tukipaketit ovat toki olleet suuria, mutta Ukrainan tarpeet ovat vielä rutkasti suurempia. Kun tukea ovat lisäksi viivyttäneet erinäiset rahariidat EU:ssa ja Yhdysvalloissa, tukea saapuu Ukrainaan liian myöhään liian vähän.
Tämä on sietämätöntä Ukrainan hädän lisäksi kahdesta muustakin syystä. Länsimaat ovat tulkinneet Venäjän käyvän Ukrainassa sotaa Euroopan vapaita demokratioita ja turvallisuusjärjestystä vastaan. Venäjäkin on julistanut käyvänsä "pyhää" sotaa Ukrainan sijaan "epäystävällistä" länttä vastaan.
EU-mailla olisi perustellut syyt suhtautua Putiniin kuin vaaralliseen virukseen ja Venäjän sotilaalliseen uhkaan kuin suhtautuivat koronapandemian taltuttamiseen.
Jos näin olisi tehty Putinin hyökkäyssodan alusta asti, Venäjä olisi jo lyöty ulos Ukrainasta.
Pääkirjoitus: Entä jos Vladimir Putin olisi tappava virus?
30
0
26.04.2024
Länsimailta löytyi koronakriisissä päättäväisyyttä ja tahtoa. Nyt niitä tarvittaisiin Ukrainassa, kirjoittaa erikoistoimittaja Jan Hurri.
Venäjän itsevaltias Vladimir Putin on uhannut tuhota Ukrainan – ja uhonnut käyvänsä Ukrainassa ”pyhää” sotaa ”epäystävällistä” länttä vastaan. Kuva: Alexander Nemenov / AFP / Lehtikuva
Venäjän itsevaltiaan Vladimir Putinin hyökkäyssota on kylvänyt tuhoa ja kuolemaa Ukrainassa alun kolmatta vuotta eikä sodalle näy loppua.
Venäjä pitää hallussaan isohkoa osaa Ukrainan kamarasta ja etenee vähä vähältä mutta ei hevin saavuta tavoitteitaan eikä varsinkaan vetäydy vapaaehtoisesti.
Ukraina pitää suurin uhrauksin ja läntisen tuen turvin puoliaan mutta on alakynnessä eikä kykene Venäjän häätämiseen.
Länsimaat ovat sodan alusta asti tukeneet Ukrainaa ja lupaavat jatkaa tukemista "niin kauan kuin tarpeen". Lupaus ei kuitenkaan kuulu "niin paljon kuin tarpeen" – ja juuri siksi sota yhä jatkuu.
Vertailun........
© Ilta-Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Donald Low
Ali Fathollah-Nejad
Nikkei Editorial
