Sosiaalisesta mediasta saatu kannustus voi olla vaarallinen loukku.
Miten ihmeessä poliitikot pysyvät järjissään?
Pääsen työssäni seuraamaan politiikkaa tavallista lähempää. Politiikan maailma on kova. Arvostan ja hämmästelenkin sitä, kuinka hyvin monet huippupoliitikot tuntuvat paineista selviävän.
Syynä ihmettelyyni ei ole vain poliitikkoihin kohdistuva someviha. Sekin on kyllä kohtuutonta.
Sosiaalisessa mediassa puhutaan usein ”vihaajista”, joista ei kannata välittää. Haters gonna hate.
Tällainen pystypäinen uho on ihailtavaa, mutta en usko, että monenkaan meistä psyyke voi lopulta täysin kestää henkilökohtaisuuksiin menevää ilkeilyä. Kestääkseen saattaa ainakin joutua tukahduttamaan itsestään jotain olennaista.
Yhtä lailla kuormittavaa voi olla politiikan hybris.
Kannatuksen korkeimmalla aallolla selkääntaputtelijoita riittää. Kollegat kehuvat nosteessa olevaa poliitikkoa ”sukupolvensa lahjakkaimpiin kuuluvaksi”. Harvassa ammatissa puhutaan tällaisin ylisanoin.
Päälle tulee sosiaalisen median komppauskuoro. Tuhannet tykkääjät todistavat, että taas tuli tehdyksi tärkeä avaus ja isketyksi osuva sivallus.
Somekomppaus ei ole poliitikkojen etuoikeus. Pienimuotoisempana se koskee lähes kaikkia sosiaalisessa mediassa läsnä olevia.
Ei liene tunnetta, ajatusta tai mielipidettä, jolle ei löytyisi sosiaalisesta mediasta kannattajaansa.
Se voi olla vaarallinen loukku. Kertoi itsestään mitä tahansa, joku kuoro kyllä toistaa, kuinka ”on tärkeää, että jaat”.
Somekomppaajat kannustavat avautumaan, kertomaan vielä vähän lisää. Heidän vastuullaan ei ole, rikkooko avautuja omia rajojaan tai muiden.
Heistä harva on tukemassa silloin, kun kertoja kantaa avautumisensa mahdolliset seuraukset.
Empatiakin on sosiaalisessa mediassa kaksiteräinen miekka.
Moni saa somesta sellaista vertaistukea, jota ilman voisi jäädä kokonaan yksin. Mutta jopa empatia on arvaamatonta ja epäluotettavaa.
Näin on etenkin, jos asiaan liittyy jotain poliittista, epäreiluutta tai puolten ottamista. Tuulet muuttuvat, tunnelmat vaihtuvat. Empatian kohteesta voi hetkessä tulla tarinan konna.
Aitoakin empatiaa onneksi on. Jos sosiaalisessa mediassa kertoo menetyksestään, ihmisten myötäeläminen voi olla lämmintä, koskettavaa ja kannattelevaa.
Tosin silloinkin useimpien mielessä ovat pian muut asiat. Surun prosessi on pitkä, tunne yksityinen ja yksinäinen.
Todellisiksi lohduttajiksi jää lopulta pieni piiri.
Somekomppausta ei kannata sekoittaa palautteeseen.
Eräs ystäväni tekee taidetta. Sanoin hänelle joskus, että on hienoa, kuinka sosiaalisen median ansiosta taiteesta on mahdollista saada palautetta jo uran ensimmäisistä askelista lähtien.
Ystäväni naurahti epäuskoisesti. Taiteen tekemistä on hänestä päinvastoin suojeltava yhä tarkemmin. Näkemystä on pyydettävä niiltä, joiden näkemystä arvostaa.
Sattumanvaraiselta huutokuorolta saatu kannustus voi johtaa väärään suuntaan. Piittaamaton palaute taas voi tuhota koko luomiskyvyn.
Kiihkeän reaktiivinen sosiaalinen media vain korostaa palautteen laadun merkitystä. Arvokkainta palaute on niiltä, jotka välittävät sinusta ja tekemistäsi asioista. Heidän kriittisetkin huomionsa vievät eteenpäin.
Presidentinvaalien kulisseissa oli kutkuttavaa seurata ehdokkaiden tärkeimpiä avustajia. He kulkivat päämiehensä perässä kuin varjo. Mietin usein, millaisia West Wing -henkisiä strategioita he keskenään hioivat.
Vastaus saattoi olla sen sijaan keskittyneessä, välittävässä läsnäolossa. Sosiaalisen median hälyssä ja hapertuvissa ihmissuhteissa se on ylellistä.
Ehkä juuri se on poliitikkojen selviämisen salaisuus. Mitä enemmän ihmisillä on sinusta sanottavaa, sitä tarkemmin sinun on rajattava, keitä viime kädessä kuuntelet.
Kaikkein arvokkainta on, jos lähelläsi on yksi ihminen, jonka tukeen ja arvostelukykyyn voit luottaa.
Kirjoittaja on HS:n talouden ja politiikan toimituksen esihenkilö.
Kolumni| Somen kannustavaa huutokuoroa ei kannata sekoittaa oikeasti arvokkaaseen tukeen ja palautteeseen
32
1
27.04.2024
Sosiaalisesta mediasta saatu kannustus voi olla vaarallinen loukku.
Miten ihmeessä poliitikot pysyvät järjissään?
Pääsen työssäni seuraamaan politiikkaa tavallista lähempää. Politiikan maailma on kova. Arvostan ja hämmästelenkin sitä, kuinka hyvin monet huippupoliitikot tuntuvat paineista selviävän.
Syynä ihmettelyyni ei ole vain poliitikkoihin kohdistuva someviha. Sekin on kyllä kohtuutonta.
Sosiaalisessa mediassa puhutaan usein ”vihaajista”, joista ei kannata välittää. Haters gonna hate.
Tällainen pystypäinen uho on ihailtavaa, mutta en usko, että monenkaan meistä psyyke voi lopulta täysin kestää henkilökohtaisuuksiin menevää ilkeilyä. Kestääkseen saattaa ainakin joutua tukahduttamaan itsestään jotain olennaista.
Yhtä lailla kuormittavaa voi olla politiikan hybris.
Kannatuksen korkeimmalla aallolla selkääntaputtelijoita riittää. Kollegat kehuvat nosteessa olevaa poliitikkoa ”sukupolvensa lahjakkaimpiin kuuluvaksi”. Harvassa ammatissa........
© Helsingin Sanomat
visit website
login
who are we?
contact us
qosheapp
Toi Staff
Gideon Levy
Belen Fernandez
Rami G Khouri
Mort Laitner
Donald Low
Ali Fathollah-Nejad
